Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään
20.35Tammi, 2020. 391 sivua.
Alkuteos Vår egen lilla hemlighet, 2015. Suomentanut Eliisa Salminen.
Äänikirja 10 h 11 min, lukija Outi Vuoriranta.
Ruotsalaisen Ninni Schulmanin Hagforsin pikkukaupunkiin sijoittuva dekkarisarja on minulle vähän kuin jonkinlaista luottokirjallisuutta. Rakastan sarjan tavallisuutta, se on ehdottomasti näiden kirjojen vahvuus. Kaikki kirjan henkilöt ovat jotenkin ihanan normaaleja omine ongelmineen: milloin on pientä parisuhdekriisiä, pulmia lasten tai heidän kavereidensa kanssa tai muuta elämään ja arkeen kuuluvaa.
Schulmanin kirjojen päähenkilö toimittaja Magdalena Hanssonkin on mukavan maanläheinen ja realistinen tyyppi, jos ei lasketa sitä, että hän jollain kumman tavalla onnistuu aina sotkeutumaan jokaiseen pikkukaupungissa tapahtuvaan rikokseen. Se nyt ei kovin todentuntuista ole, mutta ilman tätä epärealistisuutta näitä tarinoita olisi vaikea kirjoittaa.
Ninni Schulmanin sarjan neljännessä kirjassa pyöritään vakavien ja ahdistavien teemojen ympärillä. On perheväkivaltaa, raiskauksia ja pahoinpitelyjä.
Paikalliset poliisit Petra Wilanderin johdolla alkavat tutkia kunnan sosiaalityöntekijän katoamista, ja omia tutkimuksiaan tekee tietysti samaan aikaan myös juttua metsästävä Magdalena.
Älä kerro kenellekään etenee tarinana sujuvasti ja sen juoni toimii. Kirja kiinnostaa ja onnistuu myös yllättämään. Kuuntelin teoksen äänikirjana, ja mielenkiintoni säilyi katkeamattomana loppuun saakka. Taisinpa jopa jossain vaiheessa jäädä kuuntelemaan kirjaa vähän pidemmäksi aikaa kuin meinasin, koska se vain imaisi niin mukanaan.
Sanoisinkin, että Älä kerro kenellekään on Hagfors-sarjan vahvin kirja. Kokonaisuus on ehjä, ja henkilöistä on tullut lukijalle jo niin tuttuja, että heidän elämäänsä seuraa kuin kavereidensa elämää. Se on onnistuneen sarjan merkki.
Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:
-
Helmet-lukuhaasteessa 2020 Älä kerro kenellekään sopii ainakin kohtiin:
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
-
Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:
- Kirjasähkökäyrä-blogin Mai
- Kuunnellut äänikirjat -blogin Satu
6 comments
Tykkään tosi paljon tästä dekkarisarjasta. Tietysti rikokset ovat ikäviä. Jokainen kirja on erilainen erityyppisine rikoksineen. Samalla on kiva seurata henkilöhahmojen kotielämää.
VastaaPoistaJep, mä nautin kovasti siitä, että henkilöt elävät ja kehittyvät sarjan myötä. Tykkäsin Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjasta, jossa oli mun mielestäni jotain samaa kuin tässä sarjassa, mutta Schulmanin kirjat ovat realistisempia ja henkilöhahmot todellisemman tuntuisempia kuin Läckbergin - niissä kaikki hahmotkin olivat vähän liian täydellisiä.
PoistaSamat sanat! Tavallista perhe-elämää asioiden taustalla on mukava seurata!
VastaaPoistaNiin on! :)
PoistaMun kyllä pitäis tarttua näihin. Kaipaa jotain uutta hyvää dekkarisarjaa luettavaksi.
VastaaPoistaNäitä vaan sitten lukemaan, ovat kyllä hyviä! :)
Poista