Tammikuun luetut
19.35
Vuosi on jo pitkällä, tai ainakin ollaan jo reilusti helmikuun puolella. On siis aika listata vuoden ensimmäisen kuukauden aikana luetut kirjat.
Tammikuu oli minulle ihan hyvä lukukuukausi: luin tai kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa. Kirjoista yksi oli äänikirja ja kaksi e-kirjoja, itse asiassa elämäni ensimmäiset kokonaan e-kirjana lukemani kirjat.
Kuukauden paras oli ehdottomasti Antti Röngän ja Petri Tammisen Silloin tällöin onnellinen.
Seuraavat luin siis tammikuussa:
Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat (äänikirja)
Entisen lääkärin päiväkirjoihin perustuva Kohta voi vähän kirpaista kertoo lääkärin työstä Britannian julkisella puolella. Kirja kertoo paitsi ällöttäviä ja kamalia, ajoittain hupaisiakin potilastarinoita, myös karua tarinaa siitä, miten huonolla tolalla Britannian terveydenhuolto on. Kirjan ronskit jutut taiteilivat mauttomuuden ja hauskuuden rajalla, mutta vaaka kallistui positiivisen puolelle. Etenkin kun taustalla oli kuitenkin koko ajan tärkeä sanoma siitä, että jotain pitäisi Britannian julkisessa terveydenhuollossa nyt muuttaa.
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Odotin tältä kirjalta paljon, sillä sitä on kehuttu kovasti. Sain kuitenkin vain ihan kivan tarinan, joka ei tarjonnut oikeastaan mitään uutta tai ihmeellistä. Ehkä odotin jotain vähän syvällisempää, mutta tämä olikin tällainen perus viihdekirja vakavammasta aiheesta.
Helmi Kekkonen: Suojaton
Helmi Kekkonen on selvästi yksi lempikirjailijoistani, niin hyvin hänen kaikki teoksensa minulle ovat ainakin toistaiseksi osuneet. Suojaton oli kokoaan suurempi, kauniisti kirjoitettu ja taitavasti kerrottu tarina vaikeasta aiheesta. Pidin kovasti!
Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
Kirja saatu ennakkokappaleena kustantajalta.
Ruth Hoganin esikoisteos kertoi lämminhenkisen ja hieman taianomaisen tarinan kadonneita tavaroita keräilevästä Anthonysta ja hänen kodinhoitajastaan Laurasta. Tarina oli kliseinen ja vähän ennalta-arvattava, mutta viihdyttävä.
★★★★
Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen
Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen näyttää olleen alkuvuoden kohistuin kirjatapaus, ainakin jos on Instagramia uskominen. Minäkin kiinnostuin siitä kaiken pöhinän myötä, ja kirja olikin kiinnostava lukukokemus. Se nimittäin herätti minussa todella ristiriitaisia tunteita. Osasta tykkäsin tosi paljon, nautin toteavasta tyylistä ja pidin kuvauksesta naiseksi kasvamisesta ja äidiksi tulemisesta. Ronskit ja runsaat seksikohtaukset ja kaiken käsitteleminen seksin ja seksuaalisuuden kautta tuntui kuitenkin turhalta ja tarkoitushakuiselta.
Mikä huikea kirja! Ostan todella harvoin kirjoja itselleni, mutta tämä piti käydä lukemisen jälkeen hakemassa omaan hyllyyn. Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihtoa kirjoittamisesta, elämästä, peloista ja paljon muusta. Teksti on repivän rehellistä ja avointa, niin viisasta, surullista, koskettavaa ja monin tavoin ihailtavaa. Tämä kirja herättää mielettömästi tunteita, itkin ja nauroin, nautin ja kauhistuin.
★★★★★
» Koko arvio tulossa
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Murakamin Suuri lammasseikkailu oli minulle hienoinen pettymys. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta itse en oikein saanut tarinasta otetta. Se eteni hitaasti, eikä ollut lainkaan yhtä kiinnostava kuin Murakamilta viime vuonna lukemani Kafka rannalla.
Perno Mega City pääsi uudelleen luettavaksi, kun valitsimme sen tuoreen lukupiirimme ensimmäiseksi kirjaksi. Luin romaanin ensimmäistä kertaa heti sen ilmestymisen jälkeen, ja valitsin sen yhdeksi parhaista vuonna 2018 lukemistani kirjoista. Teos oli yhtä hyvä näin toisella lukukerrallakin. Nyt pystyin nautiskelemaan aiempaakin enemmän sen hienosta kielestä, ja kiinnitin ensimmäistä lukukertaa enemmän huomiota päähenkilön äidin mielenterveysongelmien kuvaukseen.
Tekstit
2 comments
Mielenkiintoinen lukulista! Hämmästelen aina, miten paljon kirjabloggarit ehtivät lukea, kun itse iloitsen tyyliin 1-2 kirjasta per kuukausi :D
VastaaPoistaSilloin tällöin onnellinen ja Perno Mega City ovat lukulistalla myös minulla. Odotukset ovat siis korkealla!
Itse lisäsin jossain vaiheessa lukemista ihan tietoisesti. Luin silloin noin 30 kirjaa vuodessa, mutta nykyään menee vajaat sata kirjaa vuodessa. Yritän pitää kirjan aina kotona käden ulottuvilla, jotta tulee tartuttua siihen vaikka vain lyhyeksi aikaa kerrallaan. Yleensä valitsen kirjan telkkarin sijaan. Äänikirjoilla saa myös lukemista lisättyä ihan mukavasti, kun pystyy hyödyntämään esim. automatkat ja juoksulenkit. Toisaalta ei se määrä ole oleellista, lukee sen verran kuin ehtii ja haluaa. :)
PoistaSilloin tällöin onnellinen ja Perno Mega City ovat kyllä tosi hienoja, toivottavasti sinäkin pidät niistä!