Tammi, 1993. 351 sivua. 

Alkuteos Hitsuji o meguru bo¯ken, 1982. 

Alfred Birnbaumin englanninnoksesta A Wild Sheep Chase (1989) suomentanut Leena Tamminen. 

Luin viime vuonna Haruki Murakamin kirjan Kafka rannalla ja pidin siitä kovasti. Se oli yksi viime vuonna lukemieni parhaimmistoa. Kun sain joululahjaksi Murakamin tuoreimman suomennetun kirjan Tanssi, tanssi, tanssi, päätin lukea Suuren lammasseikkailun ennen sitä. Tanssi, tanssi, tanssi kun on itsenäinen jatko-osa Suurelle lammasseikkailulle. 

Suuri lammasseikkailu kertoo 30-vuotiaasta japanilaisesta miehestä, joka jää tarinassa nimettömäksi. Hän on käännös- ja mainostoimiston osakas, mutta kokonaan vailla kunnianhimoa. Yhtäkkiä hän tapaa nuoren naisen, jolla on ihmeelliset korvat. 

Hänestä oli tullut niin kaunis että sitä tuskin saattoi käsittää. Koskaan eivät silmäni olleet päässeet nauttimaan sellaisesta kauneudesta. En ollut osannut kuvitella senlaatuista kauneutta olevankaan. Avaraa kuin koko maailmankaikkeus, ja samalla tiivistä kuin jäätikkö. Häpeilemättömän ylenpalttista, ja samalla loppuun asti pelkistettyä. Se oli kaikkien minun tajuntaani mahtuvien käsitteiden tuolla puolen. Hän oli yhtä korviensa kanssa, liukui ajan kaltevaa pintaa kuin monimutkainen valonsäde. 

Tämä nainen ennustaa, että mies joutuu pian tekemisiin lampaan kanssa. Näin käykin: mies lähtee etsimään mystistä lammasta Hokkaidon vuorilta. Matka on pitkä, ja sellaiselta tuntuu paikoin myös tarina. 

Siinä missä Kafka rannalla oli vetävä, koukuttava, tapahtumarikas ja etenevä, on Suuri lammasseikkailu minun makuuni hidastempoinen. Siinä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Murakami kirjoittaa kyllä tutun helpolla ja jouhevalla tyylillä, tekstiä, jota on helppo lukea ja seurata. Tarina ei vain oikein vedä, ainakaan minua. Osasyynsä voi toki olla myös sillä, etten pääse keskittymään kirjaan kovin pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Toisaalta tarina ei myöskään houkuttele lukemaan tiivistä tahtia sivu sivun perään.  

Suuren lammasseikkailun rakenne on varsin suoraviivainen. Alussa pompitaan jonkin verran eri aikatasoissa, käydään päähenkilön nuoruusvuosissa ja muualla, mutta kun matka Hokkaidoon käynnistyy, etenee tarinakin kronologisesti. Jonkinlainen vaihtelu olisi ehkä voinut pitää mielenkiintoa paremmin yllä. 

"Minä etsin erästä ystävääni", rohkenin kysyä. 

"Etsittekö?" Lammasmies sanoi ja kääntyi taas puoleeni täysin välinpitämättömänä. 

"Hän asui täällä. Vielä suunnilleen viikko sitten."

"Enminävaantiedä."

Lammasmies seiso takan edessä ja sekoitteli sen reunukselta ottamiaan kortteja. 

"Etsin myös lammasta, jolla on selässä tähtikuvio", peräsin vielä. 

"Enolenähnyt", Lammasmies sanoi. 

Mutta oli ilmiselvää, että Lammasmies tiesi jotain Rotasta ja lampaasta. 

Murakamille tyypilliseen tapaan kirjassa on fantasian elementtejä ja välillä tulee olo, että mitä minä juuri luin. Kokonaisuutena Suuri lammasseikkailu jää siitä huolimatta vähän valjuksi, sellaiseksi "ihan ok" -lukukokemukseksi. Toivottavasti Tanssi, tanssi, tanssi on enemmän mieleeni. 

• Sivumerkkejä, jonka mielestä "surrealistinen tarina on suorastaan päätön, eikä sitä edes kannata yrittää ymmärtää."
• Bibliofiilin päiväunia -blogin Mari, joka koki, että jotain kirjasta puuttui. 
• Paljon melua kirjoista -blogin Hanna, jota kirja kiehtoi tunnelmallaan. 

Helmet-lukuhaasteessa Suuri lammasseikkailu sopii ainakin kohtiin: 

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittainut yli 20 kirjaa

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa