Aula & Co, 2016. 409 sivua. 

Alkuteos Zoo City, 2010. Suomentanut Tytti Viinikainen. 

Eteläafrikkalaisen Lauren Beukesin Zoo City on omituisin lukemani kirja pitkään aikaan. Se on kirja, jota on vaikea kuvailla.

Zoo City sijoittuu Etelä-Afrikkaan, johonkin tarkemmin määrittelemättömään aikaan. Maailmassa on eläimellisiä: ihmisiä, jotka ovat tappaneet jonkun ja saaneet seurakseen eläimen. Eläimellisiä halveksitaan ja pidetään vähempiarvoisina, ja monet heistä ovatkin rikollisia.

Kirjan päähenkilö on Zinzi, joka kuljettaa mukanaan laiskiaista. Jokaisella eläimellisellä on jokin erikoiskyky, Zinzillä se on taito löytää kadonneita esineitä. Kun Zinzin viimeisin asiakas kuolee ja poliisi takavarikoi hänen palkkionsa, on Zinzin suostuttava tehtävään, jota hän inhoaa: etsimään kadonnutta henkilöä, kuuluisaa teinipopparia.

Syntyy kummallinen, kiemurainen, ajoittain raaka ja toisinaan jännittävä, monitahoinen tarina, joka on sekoitus fantasiaa, trilleriä ja mustaa huumoria. Lauren Beukes on luonut maailman, joka on kaikessa erikoisuudessaan sellainen, että siihen alkaa jopa uskoa. Aluksi eläimelliset tuntuvat hämmentävän kummallisilta, mutta jossain vaiheessa oudosta tulee normaalia. Beukes yhdistelee tarinaansa nykytodellisuutta: etsimistyönsä ohella Zinzi kirjoittelee nigerialaiskirjeitä - varsin onnistuneesti.

Beukesin kieli on värikästä, ironista ja nokkelaa ja dialogi terävää. Kirjan kyyninen sävy tuntuu sellaiselta, jota näkee enemmän television puolella. Itse asiassa voisin hyvin nähdä kirjan sovitettuna minisarjaksi tai elokuvaksi.

Erityiskehut mielettömän upeasta, näennäisen yksinkertaisesta mutta silti niin paljon sisältävästä kannesta, jonka on tehnyt Joey Hi-Fi. Kansi kuvaa Zoo Cityn sisältöä erittäin hyvin.

Rikinkeltainen, kaivosjätteen värinen aamunkajo siivilöityy Johannesburgin horisontin ylle ja tunkee ikkunastani sisään. Se on Batmanin merkkini. Tai sitten muistutus siitä, että pitäisi todellakin hankkia verhot. 

-