Into, 2019. 284 sivua. 
Kirja saatu kustantajalta. 

Sain Nina Honkasen Pohjakosketuksen pyytämättä ja yllättäen arvostelukappaleena kustantajalta, enkä tiennyt kirjasta ennakolta juuri mitään. Myös Nina Honkanen kirjailijana oli minulle täysin vieras. Muistin kyllä nähneeni Pohjakosketuksen hiljattain jossain somepostauksessa - ja että sitä kehuttiin.

Minulle Pohjakosketus oli sekavien tunteiden kirja. Se oli taitavasti kirjoitettu ja kirjana todella hyvä, mutta samanaikaisesti tarina oli niin kamala, että en olisi halunnut lukea eteenpäin.

Luin silti, mutta mietin monta kertaa, pitäisikö kirja jättää suosiolla odottamaan parempaa aikaa. Sellaista, kun ympärillä oleva maailma olisi vähän positiivisempi ja hetki muutenkin iloisempi. Nyt kaikki kirjan tuska ja ahdistus tuntui vähän liian pahalta.

Pohjakosketus kertoo yhden avioliiton tarinan. Nimettömäksi jäävää päähenkilöä kutsutaan läpi kirjan vain naiseksi. Hän on kokenut jo kaksi avioeroa, kun hän tapaa tunnetun kirjailijan ja rakastuu. Tuo "mies" osoittautuu pahimman luokan narsistiksi - vaikkei kirjailija omien sanojensa mukaan hänestä sitä nimitystä halua käyttääkään.

Pelosta nouseva todellisuus kasvaa yhtä hitaasti ja salakavalasti kuin mikä tahansa ravintonsa inhimillisestä tuskasta saava olotila. Pelko ei synny yhdessä yössä, se ei rakennu yhdestä riidasta, huudosta tai seinään viskatusta kulhosta. Se siirtyy napanuoraa pitkin kohdun turvassa kasvavaan lapseen. Pelko kasvaa hitaasti katse, sana ja teko kerrallaan. Sitä peitellään ja selitellään, puetaan mitä kummallisimpiin asuihin. Se piilotetaan niukkoihin eleisiin ja sanoihin, joita kanssaihmiset luulevat ujoudeksi, hiljaisuudeksi tai väsymykseksi. Mutta jokainen, joka on pelännyt, haistaa pelon, ennen kuin mitään edes tapahtuu. 

Kirjassa edetään useissa aikatasoissa, edestakaisin pomppien. Ratkaisu ei sorru sekavuuteen vaan pitää yllä jännitettä. Puheenvuoro on pääosin naisella, mutta myös mies ja heidän perheneuvolassa käyvä poikansa Toivo pääsevät ääneen. Toivo on muuten perheen ainoa henkilö, jolla on kirjassa nimi. Kuvaavaa.

Nina Honkanen kirjoittaa todella taidokkaasti ja todentuntuisesti niistä asioista, joita naisen päässä liikkuu. Hän selittää sitä, miksi nainen päättää jäädä henkisen väkivallan kyllästämään suhteeseen pitkäksi aikaa. Miten elämä on kaikesta kamaluudestaan huolimatta myös täynnä niitä hyviä hetkiä, jotka antavat aina toivoa paremmasta - ja syyn jäädä.

Kielellisesti Honkasen teksti on kaunista ja lauseet oivaltavia. Teksti toisaalta keventää vakavaa asiaa, mutta samanaikaisesti se jollain tavalla tekee siitä entistä painavamman. Toisaalta kirjassa on runsaasti riitelydialogia, joka on suoraa ja tylyä.

Pohjakosketus on taidokas kirja, mutta miellyttävää luettavaa se ei ole.

Nainen vannoi, ettei enää koskaan avaisi ovea asuntoon, jossa oli rukoillut kellon ympäri miestä lopettamaan huutamisen. Kunnes antoi miehelle vielä toisen tilaisuuden. 
Ja kolmannen. 
Ja vielä neljännen. 
Ja sitten viidennen. 
Ja kuka niitä nyt edes laski. 

- 

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

-

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: