Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
20.34
Gummerus, 2017. 482 sivua.
Alkuteos The One Plus One, 2014. Suomentanut Heli Naski.
Olen jonkin tason Jojo Moyes -fani. Olen lukenut kaikki Moyesilta suomennetut teokset ja olen myös lähtökohtaisesti pitänyt kaikista hänen kirjoistaan. Vaikka olen pitänyt kaikista muista, säästelin silti tätä Parillisia ja parittomia -teosta kummallisen kauan. Ehkä halusin säästää tätä johonkin erityiseen hetkeen, ja oikeastaan yritin niitä hetkiä jo aiemmin tehdäkin. Tämä on ollut minulla lainassa syksystä asti, ja reissasipa kirja Etelä-Afrikassakin mukana - ja jäi silti lukemattomaksi.
Näin jälkikäteen voisin sanoa, että onneksi jäi. Nyt kaipasin nimittäin juuri tällaista kepeän menevää ja hiukan romanttistakin luettavaa.
Parillisia ja parittomia kertoo Jessistä ja Edistä, joiden keskenään hyvin erilaiset elämät kohtaavat. Jess on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka tekee kahta työtä ja kamppailee taloushuolien kanssa. Jokainen penni lasketaan ja arjesta selviäminen on hankalaa. Asiaa ei auta se, että Jessin lapset ovat muiden mielestä poikkeavia: tytär Tanzie on jonkinasteinen matikkanero ja poika (oikeastaan Jessin ex-miehen poika) käyttää ripsiväriä ja on naapureidensa jatkuvan kiusaamisen ja väkivallan kohteena.
Ed puolestaan on varakas it-alan liikemies, joka erehtyy työssään tekemään kohtalokkaan virheen - ja senkin oikeastaan hyväntahtoisuuttaan. Muutaman sattuman kautta Ed päätyy mukaan matkalle Southamptonista Skotlantiin yhdessä Jessin ja tämän perheen kanssa.
Jojo Moyes on jälleen kirjoittanut hienon tarinan, joka on lämminhenkinen ja koskettava, hauska ja tietysti hiukan romanttinenkin. Kirjan alku tuntui tökkivän hiukan, ehkä vain lukijasta johtuen, mutta kun tarinassa päästiin tien päälle, oli lukeminen helppoa, jouhevaa ja kiinnostavaa.
Moyesin henkilöhahmot olivat taas mainioita: erityisesti lapsista oli kirjoitettu sympaattisia ja mielenkiintoisia. Omat kehunsa ansaitsee tietysti myös Jessin perheen suuri ja haiseva, mutta niin hyväsydäminen koira.
Parillisia ja parittomia -kirjan kantavia teemoja ovat luokkaerot ja erilaisuus. Luokkaeroja Moyes käsittelee todentuntuisesti ja jollain tavalla kovin realistisella otteella. Muutoinkaan kirja ei ole höttöä, vaikka se viihdettä onkin. Onhan se rakkaustarinoineen toki hieman kliseinen ja ehkä tarinaltaan myös jossain määrin epäuskottava, mutta olkoot.
Paras lukemani Moyes tämä ei ole, mutta ei se kovin kauas jää.
-
Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
13. Kirjassa eksytään
25. Kirjassa ollaan saarella (tapahtuu Iso-Britanniassa)
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
-
Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:
- Olen lukenut -blogin Kati, jolle kirja sai kyyneleet silmiin, mutta jonka mielestä tiivistämisen varaa olisi ollut.
- Järjellä ja tunteella -blogin Susa, jonka mielestä kirja on "hyvin tyypillinen romanttinen viihderomaani, jossa on mukana sopivasti syvyyttä ja elämänviisautta".
- Kirjasähkökäyrä-blogin Mai, jonka mielestä Moyes on kirjoittanut huikean hyvän rakkaustarinan.
Tekstit
2 comments
Täällä toinen fani. Jossakin vaiheessa kypsähdin Moyesin kirjoille, mutta voisin kyllä vaihteeksi lukea jonkun hänen kirjansa. Taattua viihdettä ja tiedän, että tykkään tarinasta.
VastaaPoista6 kirjaa olen lukenut kirjailijalta.
Piti oikein laskea, että montakos kirjaa häneltä on jo suomennettu. Niitä on jo kahdeksan! Aika kovaa vauhtia on kirjoja käännetty, mutta hyvä meille faneille. :)
Poista