Veera Salmi: Kaikki kevään merkit
20.37
Otava, 2014. 234 sivua.
Luin viime vuonna Veera Salmen toisen romaanin Perhoset veljeni ympärillä. Inhosin sitä aluksi, mutta kun pääsin tutuiksi kirjailijan omaperäisen tyylin kanssa, aloin rakastaa kirjaa.
Odotin paljon myös Salmen aiemmalta romaanilta Kaikki kevään merkit, mutta valitettavasti luin sen täysin väärään aikaan. Kirjalla nimittäin oli aivan kaikki mahdollisuudet nousta minulle yhtä täydelliseksi kirjaksi kuin Perhoset veljeni ympärilläkin, mutta aika vain oli väärä. En osannut keskittyä teokseen sen vaatimalla tavalla, kuten en ole oikein viime aikoina osannut muutenkaan keskittyä sellaisiin teoksiin, joissa juoni ei ole pääasia vaan pitäisi vain pystyä nauttimaan kielestä ja tunnelmasta.
Kaikki kevään merkit on sukutarina, joka kertoo saman suvun eri ikäisistä naisista eri aikoina. Yksi päähenkilöistä on Marie, joka on nykyhetkessä aikuinen ja kaksostyttöjen äiti, menneisysskuvauksissa lapsi ja myöhemmin teini ja nuori aikuinen. Tärkeässä roolissa on myös Marien äiti, jota suomenruotsalaisittain mammaksi kutsutaan.
Teos on sirpaleinen ja kuvio hahmottuu pikkuhiljaa. Tarinallisesti Kaikki kevään merkit ei mielestäni ole yhtä vahva kuin Perhoset veljeni ympärillä, joskin syy saattoi olla myös omassa keskittymiskyvyttömyydessäni. Tärkeitä teemoja ovat muun muassa kaksosuus, puhumattomuus, mielikuvitusystävät ja tietysti ruusut, joita kirjassa hartaudella hoidetaan ja jotka kanttakin koristavat.
Veera Salmen kirjoitustyyli on todella persoonallinen ja uskon sen jakavan mielipiteet. Minä siitä lähtökohtaisesti pidän, vaikken tällä kertaa siihen ihan täysin pystynyt uppoutumaan. Salmi tavoittaa tyylillään hienosti henkilöiden erilaiset luonteenpiirteet ja tuo ne osaksi tekstiä. Kirjassa on myös kauniita kielikuvia ja tunnelmakuvauksia.
Kokonaisuutena Kaikki kevään merkit on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, ja se on todennäköisesti todella hieno kirja. Jälkikäteen harmittaa, että luin kirjan näin huonosti sopivana hetkenä - olisin nimittäin niin kovasti halunnut saada teoksesta irti kaiken sen, mitä sillä olisi ollut annettavana. Ehkä luen tämän vielä joskus uudestaan.
-
Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
42. Kirjassa on isovanhempia
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
-
Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:
- Lumiomena-blogin Katjam jonka mielestä osat ovat kokonaisuutta parempia.
- Kirjan jos toisenkin -blogin Jane, jonka mielestä kieli jo paikoin vaikeutti tarinan seuraamista.
- Järjellä ja tunteella -blogin Susa, jonka mielestä kirja on erittäin hyvä sukupolviromaani, mutta ehkä paikoin tekstillisesti liiankin korea.
Tekstit
2 comments
Tämä oli kyllä erikoinen kirja, muistoja heräsi bloggauksestasi ja oli ihan pakko käydä lukemassa omakin juttu. Tuo uudempi, jota en ole vielä lukenut, ei ilmeisesti ole ihan samanlaista sanojen tajunnanvirtaa?
VastaaPoistaMun mielestäni se oli tarinaltaan vahvempi, mutta tyyli oli kyllä samanhenkinen. Tajunnanvirtamaisuutta oli siis siinäkin, muttei ehkä ihan yhtä paljon kuin tässä ensimmäisessä. Mä sinällään kyllä tykkään tuosta tyylistä, mutta nyt ei ollut sille sopiva hetki.
Poista