Syyskuun luetut
20.57
Syyskuu oli uutuuskirjojen kuukausi. Vaikka tänä vuonna varailin uutuuksia kirjastosta maltillisemmin kuin viimeksi, tuntuu kirjoja siitä huolimatta putkahtelevan vähän ovista ja ikkunoista. Varaukset näyttävät aina kasaantuvan tähän syys-lokakuulle.
Syyskuussa en ehtinyt lukea mitään muita kuin uutuuksia, ja yhden jouduin jopa palauttamaan kirjastoon lukemattomana, kun laina-aika loppui.
Kuukauden aikana ehdin lukea yhteensä viisi kirjaa. Ei kovin paljon, mutta yksi oli tiiliskivi. Tämä tiiliskivi (Dicker) osoittautui myös kuukauden parhaaksi kirjaksi, mutta yhtään viiden tähden lukukokemusta ei syyskuuhun kuitenkaan mahtunut.
Syyskuussa luin seuraavat:
Eeva Vekki & Risto K. Järvinen: Päiväkirjaklubi
Tässä kirjassa kurkistettiin tuttujen ja tuntemattomien ihmisten teiniaikaisiin päiväkirjoihin. Tekstit oli kopioitu kirjaan sellaisenaan ja ne olivat keskenään hämmentävän samanlaisia. Ihastuksia, juopottelureissuja ja yleistä elämäntuskaa. Ehkä teinit ihan tosissaan vain painivat aina samojen ongelmien kanssa, mutta jossain vaiheessa samankaltaiset tarinat alkoivat toistaa itseään. Ihan hauska kirja silti.
★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen
Dicker on tapansa mukaisesti kirjoittanut monipolvisen ja runsaan tarinan, jossa riittää sekä sivuja että juonenkäänteitä. Kirja oli viihdyttävä ja mukaansatempaava, mutta siinä vain oli ihan liikaa kaikkea. Muutama henkilö ja juonikuvio vähemmän olisi tehnyt teoksesta paremman.
★★★★
Leila Slimani: Adele
Luin hiljattain Slimanin Kehtolaulun, josta en erityisemmin innostunut. Siitä huolimatta päätin tarttua tähän uutuuteen, jonka olin varannut. Adelekaan ei ollut ihan minun juttuni, vaikka kirja periaatteessa ihan mielenkiintoinen olikin. Ehkä Slimanin tyyli ei vain ole juttuni.
★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Èdouard Louis: Ei enää Eddy
Kovasti hehkutettu Tammen Keltaisen kirjaston juhlateos kertoo nuoren kirjailijan omakohtaisen tarinan eteläranskalaisesta teollisuuskaupungista. Kirja on karu ja kamala kuvaus siitä, millaista homofobiaa ja näköalattomuutta Ranskassa vielä 2000-luvulla on ollut - ja on ehkä edelleen. Aihe on tärkeä ja on hienoa, että siitä puhutaan, mutta kirjana Ei enää Eddy ei minuun vetoa. Tarina jää etäiseksi eikä kirja kielellisesti vakuuta.
★★★
Karen Cleveland: Totuuden tuolla puolen
Clevelandin uutuusjännäri Totuuden tuolla puolen käynnistyi verkkaisesti, mutta kun vauhtiin päästiin, mentiinkin sitten lujaa. Tykkään Clevelandin tyylistä ja väkivallattomasta nopeatempoisesta juonenkuljetuksesta, tämän kirjan sivut kääntyvät kuin itsestään. Lopussa kuitenkin on jotain, mikä häiritsee - en tajua ihan kaikkea.
Tekstit
0 comments