Daniel Colen Räsynukke-trilogia alkoi vakuuttavasti trillerillä, joka oli täydellisen kiero, täynnä toimintaa ja hyvillä henkilöillä varustettu paketti. Räsynukke oli minulle täyden vitosen kirja, joten odotin trilogialta aika paljon. 

Valitettavasti toinen osa, Marionetti, ei yltänyt samalle tasolle ensimmäisen kirjan kanssa, mutta oli silti vielä hyvä ja omaperäinen - ei tosin aivan yhtä paljon kuin ensimmäinen. 

Kolmas osa, Loppupeli, oli ihan hyvä dekkari sekin, ja ansaitsee minulta tähdissä saman arvosanan kuin edellinen, mutta tarina ei ollut enää millään tavalla erityinen. 

Loppupelissä ensimmäisestä kirjasta tuttu William "Wolf" Fawkes palaa taas kuvioihin ja pääsee ratkomaan eläköityneen ylikonstaapeli Finlay Shawin kummallista kuolemaa, joka yritetään ensin kuitata itsemurhaksi. Mukana tutkimuksissa on tietysti myös kakkoskirjan päähenkilö Emily Baxter ja lisäksi porukassa pyörii yksityisetsiväksi siirtynyt Alex Edmunds. 

Kun Räsynuken ja vielä Marionetinkin vahvuuksia olivat todella omaperäiset ja kierot juonet, on Loppupeli paljon perinteisempi. Noh, annetaan nyt vähän armoa ja todetaan, että on tässäkin ihan mielikuvitusta käytetty, mutta jotenkin kirjan tapaus on tyylillisesti liian kaukana kahdesta aiemmasta. Kaksi aiempaa ratkottavaa juttua ovat olleet hyvin fyysisiä ja raakojakin, ja tässä pelataan enemmän henkisillä jutuilla.  

Daniel Cole osaa kuitenkin asiansa, ja vaikkei kirjan juoni tällä kertaa ole suosikkejani, on teosta silti ihan miellyttävä lukea ja tarina etenee. Trilogian mielenkiintoiset henkilöt saavat tässä kirjassa uusia sävyjä, ja henkilöt kannattelevatkin kirjaa eteenpäin.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: