Tämä kirja oli ollut pitkään lukulistallani, sillä olin lukenut siitä paljon kehuja. Viimeistä lomaa oli kuvailtu todella koskettavaksi. Ehkä osittain siitä syystä meinasin alkaa vollottaa jo ensimmäisillä sivuila - tosin osansa varmaan oli kirjan teemallakin. 

Viimeinen loma kertoo syöpää sairastavan Ellan ja hänen Alzheimeria sairastavan miehensä Johnin viimeisestä lomasta. Heillä on takanaan yli 60 vuoden yhteiselämä ja molemmilla ikää yli 80 vuotta. Lastensa ja lääkäreidensä toiveista huolimatta pariskunta päättää lähteä roadtripille Route 66:lle Detroitista Los Angelesiin. He ovat ajaneet reittiä joskus ennenkin, kauan sitten, ja matkan varrella muistelevat elämäänsä. He katsovat vanhoja valokuvia dioilta, yhdessä satunnaisten ohikulkijoiden kanssa, ja haluavat vielä kerran Disneylandiin.

Viimeinen loma on roadtrip-romaani, mutta tietenkin omaperäinen sellainen. Koska päähenkilöt ovat 80-vuotiaita ja sairaita, se aiheuttaa matkan varrella erilaisia kommelluksia ja vaaratilanteitakin. Oman sävynsä tuo tietysti kaikenlainen muistelu ja se, miten kuolemaa lähestyvät ihmiset maailmaa katsovat.

Kirja on humoristinen ja koskettava, ja se herättää aiheensa vuoksi ikäviä ja surullisiakin ajatuksia. Tarina on viihdyttävä, mutta samalla myös vakava. 

Teksti etenee sujuvasti ja lukeminen on miellyttävää, joskin kirjassa on jonkin verran kirjoitusvirheitä ja ehkä myös käännösvirheitä, sillä teksti on paikoitellen hieman kummallista. Kielellisesti kirja ei ole ihmeellinen, teksti on kevyttä ja kirja on hyvin juonivetoinen. 

Loppuratkaisu on omalla tavallaan kaunis ja koskettava, mutta samanaikaisesti aika kamala. Vaikka Viimeisessä lomassa on huumoriakin mukana, niin mikään hilpeä kirja tämä ei ole. 

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: