Tie kertoo nimettömäksi jäävistä isästä ja pojasta. Maailma on tuhoutunut ja eloon on jäänyt vain muutamia ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä. Isä ja poika vaeltavat pitkin tuhkan päällystämää tietä, läpi autioituneiden kaupunkien. Heidän ainoana tavoitteenaan on selviytyä. Ruokaa löytyy silloin tällöin hylätyistä taloista.

Tarina sijoittuu määrittelemättömään aikaan, mutta pääteltävissä on, että kovin pitkällä tulevaisuudessa ei olla. Kirjassa ei myöskään kerrota, miksi maailma on tuhoutunut, ja se vaivaa minua koko teoksen ajan. 

Toisaalta Cormac McCarthyn tarina vangitsee. Siinä lähinnä kävellään eikä lopulta tapahdu ihan hirveän paljon, mutta teksti pitää silti otteessaan. Isän ja pojan käymät keskustelut kertovat kaikessa lyhykäisyydessään paljon, ja tuhoutuneen maailman kuvailu on taidokasta ja kiehtovaa. 

Teoksen tunnelma on perusolemukseltaan hieman ahdistava, mutta jollain tavalla mukana on ripaus toivoa, vaikka kaikki päällisin puolin näyttää aika toivottomalta.