Bongasin Jenny Erpenbeckin Päivien lopun Helmet-lukuhaasteen Facebook-ryhmästä, jossa kirjaa kehuttiin. 

Idea vaikutti mielenkiintoiselta: päähenkilön elämästä kerrottaisiin viisi eri versiota, joissa pienet asiat muuttaisivat elämän kulkua. Ensimmäisessä päähenkilö kuolisi jo vauvana, yhdessä versiossa joutuisi keskitysleirille ja viimeisessä eläisi pitkän elämän. Minulta puuttui kirja Helmet-lukuhaasteen kohdasta 43. kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja, joten otin Päivien lopun kesälomalukemiseksi. 

Aivan helposti kirja ei kuitenkaan loppuun asti edennyt - vaikkei edes kovin pitkä ole. Idealtaan kirja tosiaan on kiintoisa ja paikoitellen myös toteutus on hyvä. Valitettavasti se ei kuitenkaan sitä koko ajan ole. 

Teoksen kertojat vaihtelevat usein, ja lukijan on hankala tietää, kuka milloinkin on äänessä. Luvut ovat hyvinkin lyhyitä, joten kertoja voi vaihdella vain sivun tai jopa alle sivun jälkeen. Se vaikeuttaa tarinan seuraamista. 

Lisäksi kirjassa on ajoittain jonkin verran tyhjäkäyntiä. Teos tuntuu todellista mittaansa pidemmältä. Päivien loppu käsittelee historiallisia tapahtumia yhden henkilön kautta, mikä on paikoitellen toimiva ratkaisu, mutta välillä tökkii.  Esimerkiksi politiikkaa ja siihen liittyviä kuvioita kuvataan tarkasti, mikä tuntuu puuduttavalta. 

Kovin hilpeä Päivien loppu ei myöskään ole. Kirjan tunnelma on masentava, eikä toivoa juuri ole näkyvissä.