Gummerus, 2018. 431 sivua. 
Alkuteos Hangman, 2018. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. 

Daniel Colen trilogian ensimmäinen osa Räsynukke oli ihan loistava, juuri sellainen kuin vetävän trillerin kuuluukin olla. Valitettavasti kakkososa ei aivan yllä samalle tasolle, vaikka hyvä onkin.

Marionetti sijoittuu kronologisesti aikaan jonkin verran ensimmäisen kirjan jälkeen. Teos on kirjoitettu niin, että se toimii periaatteessa myös itsenäisesti, mutta suosittelen lukemaan Räsynuken ensin - irti saa nimittäin ehdottomasti enemmän, kun tietää avausosan tapahtumat ja tuntee jo ison osan henkilöistä.

Marionetin päähenkilö on Emily Baxter, joka oli ensimmäisessä kirjassa hieman sivuroolissa Wolfin ottaessa pääosan esittäjän paikan. Nyt Baxter pääsee parrasvaloihin, mikä on kiva, sillä hän on henkilönä kiinnostava. Etsivät saavat tutkittavakseen jälleen aika erikoisen tapauksen, jossa on käytetty mielikuvitusta, eikä ihmishenkiä säästellä.

Missä kirja sitten on heikompi kuin sarjan ensimmäinen osa? Kun Räsynukke alkoi suoraan toiminnan keskeltä, käynnistyy Marionetti selvästi hitaammin. Se ei tunnu lainkaan yhtä vetävältä kuin Räsynukke. Onneksi puolivälin tienoilla alkaa vihdoin tapahtua, ja sitten mennäänkin aika vauhdilla. Lopulta kirja on oikeinkin koukuttava.

Vaikka Daniel Cole on jälleen punonut pirullisen trillerin, ei hänen tyylinsä ehkä enää toisella kertaa onnistu samalla tavalla yllättämään. Siitä huolimatta on Marionetti on oikein hyvä trilleri, jonka lukee mielellään. Herkimmille en tätä kuitenkaan suosittele, ainakaan iltalukemiseksi. Sen verran väkivaltaa ja raakuuksia Marionetissä on.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

• Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika, joka halusi tämän jälkeen lukea lisää Colea ja pian. 
• Kirjat kertovat -blogin Satu, joka ei ollut lukenut sarjan ensimmäistä osaa, mutta piti silti kirjasta kovasti. 
• Luetut.net-blogin Mari, jonka mielestä kirja ei ollut aivan yhtä koukuttava kuin Räsynukke.