Lucinda Riley: Kadonnut sisar

★★★★


Bazar, 2021. 891 sivua.
Alkuteos The Missing Sister, 2021. Suomentanut Hilkka ja Tuukka Pekkanen.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja on supersuosittu, ja innolla olen minäkin sitä lukenut. Aluksi ihastuin kirjoihin: siihen, miten ne yhdistelivät historiallisia tapahtumia ja henkilöitä fiktioon ja kuljettivat tarinoita hienosti kahdessa aikatasossa. Ja olihan seitsemän sisaren ja mystisen Papa Saltin tarinakin koukuttava.

Jossain kohtaa iski pieni turtumus. Jokainen kirja toisti samaa kaavaa. Kukin sisarista lähti etsimään menneisyyttään, ja tarina vei nykyhetken lisäksi kauas historiaan. Löytyi sukulaisia, löytyi rakkautta. Ennalta-arvattavuudesta huolimatta viihdyin kirja toisensa jälkeen ihan mainiosti, olihan teema aina vähän eri ja maat vaihtelivat.

Odotin kuitenkin aika innolla, että sarja vihdoin päättyisi. Halusin tietysti tietää, miten kaikki loppuisi: kuka olisi kadonnut sisar ja kuka Papa Salt. Samalla halusin sarjan loppuvan, koska vaikka viihdyin, tuntui siltä, että kirjat olivat antaneet jo sen, mitä annettavaa niillä oli. Siksi vähän petyin, kun ennen Kadonneen sisaren lukemista kuulin, ettei sarja päätykään tähän. Sen jälkeen saimme vielä ikäviä uutisia, kun Lucinda Rileyn kerrottiin menehtyneen. Tarinalle tulee kuitenkin päätös, Rileyn pojan kirjoittamana. 

Kadonnut sisar kertoo seitsemännestä sisaresta, jota Papa Salt ei ole koskaan sisarussarjaa täydentämään saanut. Sisarukset ovat saaneet kadonneen siskon olinpaikasta ja henkilöllisyydestä vihjeen, ja lähtevät asiaa selvittämään. Ärsyynnyn heti hurjan epärealistisesta juonesta ja siitä, miten tytöt ahdistelevat tuikituntemattomia ihmisiä, suorastaan vainoavat heitä ja seuraavat maasta ja paikasta toiseen.

Tuttuun tapaan kirjassa kuljetaan kahdessa aikatasossa ja tällä kertaa juuria lähdetään etsimään Irlannista. Nuo tapahtumat ovat kiinnostavia, ja vaikka alku kirjassa tuntuu hitaalta, käynnistyy tarina vähitellen ja vetäisee mukaansa.

Viihdyn tämänkin parissa, lopulta. Sivuja kirjassa on kuitenkin auttamatta liikaa. Tarina ei kanna 900 sivua, vaikka yrittääkin kovasti rönsyillä joka suuntaan. Rönsyjä olisi voinut helposti karsia, ja se olisi tehnyt kirjasta paremman.  


Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:

Lucinda Riley: Auringon sisar

★★★★


Bazar, 2020. 906 sivua. 
Alkuteos The Sun Sister, 2019. Suomentanut Hilkka Pekkanen.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja on edennyt jo kuudenteen osaansa. Auringon sisar kertoo Electrasta, joka tekee uraa huippumallina ja on huumekoukussa. 

En ole aiempien kirjojen perusteella pitänyt Electrasta, mutta odotin silti tätä kirjaa kovasti - niin kuin olen odottanut sarjan aiempiakin kirjoja. Olin erityisesti kiinnostunut siitä, että kirja sijoittuisi Afrikkaan. 

Valitettavasti jouduin hieman pettymään, sillä Afrikka-osuus oli lopulta melko lyhyt. Lisäksi Afrikan kuvaus oli jotenkin tosi eurooppalaista, eikä oikein tuntunut onnistuneelta. 

Auringon sisaren kantavia teemoja ovat huumeet, äitiys, rotuerottelu Afrikassa ja mustien oikeudet Yhdysvalloissa. Tärkeitä teemoja, mutta jotenkin niiden käsittely tuntui turhan kevyeltä, vaikka kyse onkin viihderomaanista. 

Etenkin Electran huumeriippuvuuden käsittely tökki: se vaikutti turhan valistavalta ja alleviivaavalta.  

Lisäksi tuskailin kirjan pituuden kanssa. Sarjan osat ovat pidentyneet kirja kirjalta, nyt huideltiin jo yli 900 sivussa. Kyllähän teos vetävä oli, ja siksi myös aika nopealukuinen, pituudestaan huolimatta, mutta valitettavasti tällaiset pituudet alkavat olla jo miinusta. Tämänkin tarinan olisi voinut kertoa vähän pienemmässä sivumäärässä - ja ehkä jopa jättää jotain pois. 

Yksi Seitsemän sisarta -sarjan parhaista piirteistä on todellisten henkilöiden ja tapahtumien yhdistäminen fiktioon. Valitettavasti en itse tässä kirjassa tunnistanut oikeita henkilöitä tai tapahtumia, joten tuntui siltä, että jotain jäi puuttumaan. Kirjan lopussa ei myöskään kerrottu, mitkä asiat perustuivat tositapahtumiin. Muistaakseni kaikissa aiemmissa osissa näin on tehty, ainakin osassa, ja se on mielestäni ollut toimiva tapa.  

Kaikesta edellä kerrotusta kritiikistä huolimatta pidin Auringon sisaresta, se vain olisi voinut olla paljon parempikin. 

Lucinda Riley: Kuun sisar

★★★★

Bazar, 2020. 781 sivua. 
Alkuteos The Moon Sister, 2018. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 

 Seitsemän sisarta -sarja on edennyt viidenteen osaan. Olin lukenut neloskirjan vasta hiljattain, joten pelkäsin hieman, tartuinko seuraavaan turhan äkkiä. Pelko oli turha, sillä olihan tämä taas hyvä.

Kuun sisar seuraa Tiggy-sisaren matkaa sukuhistoriansa selvittämisessä. Tiggy on sisarusparven toiseksi nuorin ja tekee eläinsuojelutyötä Skotlannin erämaassa. Muiden siskojen tavoin Tiggy saa vihjeitä syntyperästään, ja selviää, että hänellä on espanjalaiset romanijuuret.

Tiggy matkustaa Espanjaan Sacromonteen perehtymään aiheeseen tarkemmin, kun selviää, että sukulaisten joukosta löytyy muun muassa Espanjan tunnetuin flamencotanssija.

Lucinda Riley on jälleen kirjoittanut kiinnostavan ja viihdyttävän kirjan. Minulla oli entuudestaan hyvin vähän tietoa Espanjan romaneista ja flamenco-tanssista, joten Rileyn kirja vei minut aivan uusiin maailmoihin. Päädyin myös googlailemaan teemasta lisää - kuten niin monen muunkin sarjan kirjan jälkeen. Tämä on mielestäni yksi tämän sarjan parhaista puolista: Riley yhdistelee historiaa ja todellisia asioita viihteelliseen tarinaan niin kiinnostavasti, että se usein kannustaa tutustumaan aiheeseen tarkemmin.

Kuun sisaren tarina on siis viihdyttävä ja mainio lukuromaani, mutta kärsii genrelleen tyypillisesti ajoittaisesta epäuskottavuudesta - varsinkin, kun ajatellaan ihmissuhteita ja romansseja. Lisäksi miinuksena on sanottava, että Kuun sisarella oli pituutta hippusen liikaa. Lähes 800 sivua oli aika paljon, ja ehkä nyt jo alkaa hieman tuntua siltä, että tarinat toistavat toisiaan.

-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittainut yli 20 kirjaa
25. Kirjassa ollaan saarella (Iso-Britanniassa)
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
39. Kirjassa lennetään (lentokoneella)
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Kirjan on lukenut myös muun muassa:

  • Elämä on ihanaa -blogin Mannilainen, jonka mielestä Riley kirjoittaa ihania satuja aikuisille. 

Lucinda Riley: Helmen sisar

★★★★

Bazar, 2019. 736 sivua. 
Alkuteos The Pearl Sister, 2017. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan kolme ensimmäistä osaa ovat olleet minulle todellisia ahmintakirjoja. Olen uponnut täysillä Rileyn luomaan maailmaan ja sisarusten tarinoihin, ja nauttinut suunnattomasti kirjailijan tyylistä yhdistää tarinoihinsa todellisia, historiallisia tapahtumia ja henkilöitä.

Viimeksi lukemani Varjon sisar oli tosin kolmesta ensimmäisestä osasta minulle selvästi epäsopivin. Kirjana se oli ehjin ja valmiimman tuntuinen, mutta itse en oikein innostunut 1800-luvun Englannista.

Odotin sitäkin kovemmin tätä neljättä osaa, jonka tapahtumapaikkana on Australia. Se maana kiinnosti, mutta toisaalta pelkäsin samanaikaisesti milloin sarja alkaisi tökkiä. Perusidea kun näissä kuitenkin on kaikissa sama.

No, pelko ei toteutunut, ainakaan vielä.

Helmen sisaressa keskitytään Cecen elämään. Hän on aiemmissa kirjoissa tuntunut vähän ärsyttävältä tyypiltä, mutta nyt Cecestä paljastuu ihan uusia puolia. Lukihäiriöstä kärsivä Cece ei ole päässyt opinnoissaan kovin pitkälle ja hakee paikkaa elämässään. Hän on aina elänyt yhdessä nuoremman sisarensa Tähden kanssa, liiankin tiiviisti, ja nyt kun Tähti on löytänyt biologisen perheensä, on Cece jäänyt yksin. Se tuntuu hänestä ensin pahalta, mutta kun tie vie Thaimaan kautta Australiaan, muuttuu Cecenkin elämä kertaheitolla.

Seitsemän sisarta -sarjan kirjoille ominaiseen tapaan tarina kulkee kahdessa aikatasossa: nykypäivässä Cecen elämää seuraten ja menneisyydessä Cecen sukulaisten elämänvaiheita valottaen.

Helmen sisar käsittelee valtavan mielenkiintoisia ja ainakin minulle kovin vieraita teemoja. Riley heittää lukijan keskelle Australiaan tulevien brittisiirtolaisten ja myös aboriginaalien elämää. Kirjassa kuvataan valkoisten ja aboriginaalien eriarvoisuutta ja alkuperäisväestön huonoa asemaa. En ollut lainkaan ymmärtänyt, miten huono heidän tilanteensa on ollut - ja miten pitkään.

Kirjassa yhdistellään jälleen historiallisia tapahtumia ja henkilöitä fiktioon. Aivan kaikkia todellisia henkilöitä ja tapahtumia en pysty bongaamaan, koska aihepiiri on niin vieras. Yksi todellisista hahmoista on ainakin kuuluisa aboriginaalitaiteilija Albert Namajitra, onhan taide tarinassa aika oleellisessa roolissa.

Helmen sisar on vetävä kirja ja erityisesti alun jälkeen tarina kiinnostaa minua todella paljon. Teos on ehjä ja toimiva, ja vaikka pituutta on kamalasti, tuntuu kirja aivan sopivan mittaiselta.

Pidän Helmen sisaresta valtavasti, vaikka samalle se myös hiukan ärsyttää. Tarina on nimittäin niin kliseinen ja ennalta-arvattava, että minua jopa jollain tavalla hämmentää se, miten paljon siitä huolimatta pidän kirjasta. Ehkä historian, nykypäivän ja todellisten tapahtumien yhdistäminen on vain niin toimiva taktiikka, että se jaksaa kiinnostaa hieman liian tutun oloisista juonikuvioista huolimatta. Varsinkin, kun tapahtumat sijoittuvat näin kinnostavan teeman ympärille.

-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittainut yli 20 kirjaa
25. Kirjassa ollaan saarella
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia


Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Kirjamerestä ongittua -blogin Piia, joka olisi kaivannut kirjaan jotain raikasta - nyt se tuntui enemmän vain kolmen aiemman toistolta. 
  • Elämä on ihanaa -blogin Mannilainen, jonka mielestä kirja oli mahtava. 
  • Kirjarouvan elämää -blogin Piritta, jonka mielestä kirja oli sarjassa tähän mennessä ilmestyneistä paras. 

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: 

Lucinda Riley: Varjon sisar

★★★★

Bazar, 2019. 733 sivua. 
Alkuteos The Shadow Sister, 2016. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 

En muista milloin olisin viimeksi ollut koukussa johonkin kirjasarjaan - enkä ehkä teinivuosien ja Harry Potterin jälkeen oikeasti olekaan ollut.

Siis ennen Seitsemää sisarta. Lucinda Rileyn seitsenosainen kirjasarja on nimittäin saanut minut ihan todella koukkuun. Luin sarjan ensimmäisen osan heinäkuussa, Myrskyn sisaren elokuussa. Tätä kolmatta osaa jouduin hetken odottamaan, kun kirjaan oli niin paljon varauksia.

Varjon sisar kertoo sisarusparven kolmannesta, Tähdestä. Hän on lapsuudestaan asti ollut tiiviisti yhdessä seuraavan sisaren, Cecen kanssa. Sosiaalinen ja puhelias Cece on ollut aina äänessä, kun Tähti on kuunnellut ja jollain tavalla elänyt sisarensa varjossa. Kun Tähti alkaa etsimään menneisyyttään ja sukuaan, hän huomaa että haluaakin ehkä elää itsenäisemmin.

Tuttuun tapaan tässäkin kirjassa kuljetetaan kahta tarinaa rinnakkain: Tähden tarinaa nykyhetkessä ja hänen sukuunsa liittyvää historiallista tarinaa menneisyydessä. Kun sarjan ensimmäisessä osassa matkattiin Brasiliaan ja Pariisiin ja toisessa osassa Norjaan, pysytellään nyt Englannissa. Keskeisessä roolissa ovat kuningas ja hovi, kirjallisuus ja kaikenlaiset ihmissuhteet 1900-luvun brittipiireissä.

Varjon sisar on periaatteeltaan hyvin samankaltainen kuin kaksi aiempaa. Siinä käsitellään naisen asemaa, ja mukana on vahvoja naisia. Samalla puhutaan tietysti rakkaudesta ja etsitään sitä.

Kirja on kokonaisuutena viimeistellympi kuin kaksi aiempaa, joissa muun muassa suomennoksessa on ollut kummallisuuksia. Tässä kirjassa ei myöskään ole samalla tavalla toistoa kuin edellisessä kirjassa, jossa kerrattiin hyvin paljon niitä Papa Saltin kuolemaan liittyviä asioita, jotka olivat tulleet esille jo ensimmäisessä osassa.

Pidän Varjon sisaresta, mutta minulle henkilökohtaisesti se on sarjan heikoin kirja. Siihen on kaksi syytä.

Kirjan historiallisessa osuudessa liikutaan 1900-luvun alun Englannissa. Englannin yläluokan pariutumiskuviot eivät kiinnosta minua - sen totesin jo aiemmin tänä vuonna, kun luin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Historiallinen osuus siis tökkii, varsinkin alkuvaiheessa.

Toinen syy on se, että en tiedä Englannin historiasta tarpeeksi tunnistaakseni kirjassa esiintyviä oikeita henkilöitä. Ainoa oikea henkilö, jonka tunnistan, on Beatrix Potter. Englannin kuninkaan, Alice Keppelin ja kumppaneiden todellisuus menee minulta ihan ohi. Se vaikuttaa myös lukukokemukseen, sillä oikeiden henkilöiden tuominen mukaan tarinaan on yksi asioista, joista Rileyn sarjassa pidän.

Kaikesta huolimatta kuitenkin pidän Varjon sisaresta ja se on minulle neljän tähden kirja.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Elämä on ihanaa -blogin Mannilainen, jonka mielestä Varjon sisar on paras sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta. 
  • Kirjamerestä ongittua -blogin Piia, jonka mielestä kirjassa oli mielenkiintoisia henkilöitä sekä sopivasti käänteitä ja rosoisuutta. 
  • Kirjarouvan elämää -blogin Piritta, joka viihtyi tarinan parissa. 

Sarjassa aiemmin ilmestyneet: 

Lucinda Riley: Myrskyn sisar

★★★★

Ally D’Aplièse on ammattilaispurjehtija ja juuri aloittamassa purjehduskisaa sekä rakastumassa korviaan myöten kilpa-aluksen kapteeniin, kun hän saa viestin isänsä kuolemasta. Ally matkustaa heti lapsuudenkotiinsa, jossa hänen viisi sisartaan jo odottavat häntä. Sisarussarjan isä, omalaatuinen miljonääri Papa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt jokainen tytöistä saa oman kirjeen, johon Papa Salt on sisällyttänyt vihjeen kunkin alkuperästä.

Allyn vihje vie hänet Norjaan. Vuonojen ja metsien maassa hän saa kuulla yli sata vuotta sitten eläneestä Anna Landvikista, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Pala palalta Annan ja Edwardin tarina hahmottuu Allylle, mutta samalla se saa hänet yhä enemmän miettimään, kuka Papa Salt oikeastaan oli ja miksi seitsemäs sisar on kadoksissa.

Bazar, 2018. 734 sivua. 
Alkuteos The Storm Sister, 2015. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 

Luin heinäkuussa Lucinda Rileyn kovasti suosiota niittäneen Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäisen osan, joka vei minut hieman kankean alun jälkeen täysillä mukanaan. Ensimmäisen osan luettuani laitoin välittömästi varaukseen tämän toisen osan. 

Rileyn Seitsemän sisarta -sarja on seitsenosainen sarja, jonka kirjat voi lukea kirjailijan mukaan missä järjestyksessä tahansa. Toistaiseksi sarjasta on kuitenkin ilmestynyt suomeksi vain neljä kirjaa - tuorein niistä on julkaistu nyt syyskuussa. Sarja kertoo kuusipäisestä sisarusparvesta, jotka rikas Genevessä asuva Papa Salt on adoptoinut eri puolilta maailmaa. Kun Papa Salt kuolee, hän jättää adoptiotyttärilleen avaimet heidän historiansa ja taustojensa selvittämiseen. Näitä taustoja selvitellään sarjan kuudessa ensimmäisessä kirjassa: kussakin aina yhden sisaren näkökulmasta. 

Kun ensimmäisessä kirjassa lähdettiin vanhimman sisaren, Maian, kanssa Brasiliaan, on nyt vuorossa toiseksi vanhin sisar Ally. Ammattipurjehtijan tie vie traagisten sattumusten kautta Norjaan ja musiikkipiireihin. Kuten sarjan ensimmäisessäkin osassa, myös tässä kaksi tarinaa punoutuu yhteen: Allyn tarina nykyhetkessä ja hänen sukulaistensa tarina menneisyydessä. Ja kuten Rileyn tapana on, historialliseen tarinaan kytketään todellisia henkilöitä ja tapahtumia, tällä kertaa säveltäjä Edward Griegin muodossa. 

Myrskyn sisar on vetävä ja viihdyttävä teos, aivan niin kuin sarjan aiempikin osa oli. Kirjassa on sopivasti historiaa ja romantiikkaa, ja juoni on punottu niin, että se pitää otteessaan. Aivan yhtä paljon en tästä kirjasta kuitenkaan pitänyt kuin ensimmäisestä, muutamistakin syistä. 

Ensimmäinen oli se, että kirjassa on kohtalaisen paljon toistoa ensimmäisen kirjan tapahtumista. Riley on kertonut, että aloittaa kaikkien sisarten tarinat samasta hetkestä: siitä, kun he saavat tietää Papa Saltin kuolleen. Tämän kirjan alku tuntui siis kovin tutulta - siitäkin huolimatta, että se kerrottiin eri sisaren näkökulmasta kuin ensimmäisessä kirjassa. Osin toistoa voi selittää se, että Riley on halunnut, että kirjat ovat luettavissa missä järjestyksessä tahansa, mutta se tuntuu silti turhalta. 

Toinen asia, miksi Myrskyn sisar ei tuntunut yhtä hyvältä kuin Maian tarina on se, että juoni tuntui jo jollain tapaa tutulta. Tarina eteni kovin samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin kirja, eikä kirja tarjonnut kamalasti yllätyksiä. Nyt se ei vielä kovasti häirinnyt, mutta jos samanlaisia kirjoja on vielä neljä tulossa, niin alkavatko ne jossain vaiheessa toistaa itseään? On mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Riley osaa irrottautua tutusta kaavasta, sillä toisteisuuden riski on aika vahvana olemassa. 

Myrskyn sisar saa minulta kritiikkiä myös suomennoksesta - aivan kuin sarjan ensimmäinen osakin. Kieli tuntui jälleen ajoittain huonolta ja tönköltä. 

Kritiikistä huolimatta kirja oli genrensä mainio edustaja, ja kyllä, tulen lukemaan myös kolmannen osan. 

Sarjassa aiemmin ilmestynyt: 

-

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Tylypahkan kirjasto -blogin Lotta, jonka mielestä Myrskyn sisar oli vieläkin parempi kuin sarjan ensimmäinen osa. 
  • Elämä on ihanaa -blogin Mannilainen, joka kulutti kirjaa lukiessa nenäliinan jos toisenkin. 
  • Kirjarouvan elämää -blogin Piritta, joka piti kovasti myös tästä osasta. 

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

★★★★★

Maia D'Apliese ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevenjärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Papa Salt, on kuollut. Papa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.

 Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus -patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor da Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo.

 Bazar, 2017. 678 sivua. 
Alkuteos The Seven Sisters, 2014. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 

 Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta on kirjasarja, josta todennäköisesti jokainen varsinkin sosiaalisessa mediassa kirjajuttuja seuraava on kuullut. Irlantilaiskirjailijan sarja on saanut osakseen valtavasti hehkutusta ja kehuja, mikä sai minutkin siitä kiinnostumaan.

Tai ei oikeastaan aluksi saanut. Ohitin kirjaa ylistävät postaukset ajattelemalla - omaan perinteiseen ja kummalliseen tyyliini - että en minä tästä voi pitää, kun kaikki muut pitävät. Ei kovin järkevä ajatusmalli, enkä oikeastaan edes tiedä mistä se kumpuaa. Ehkä pelkään pettyväni, kun kirjaa kehutaan ennakolta niin paljon.

No, tässäkin tapauksessa ajatusmallini oli aivan järjetön: pidin nimittäin Seitsemästä sisaresta  todella paljon.

 Palataan kuitenkin ensin kirjan alkuun, sillä myönnän, että mietin jonkin aikaa mahdanko lainkaan pitää tästä kirjasta. Se tuntui höttöiseltä naisten viihderomaanilta, jossa oli paljon henkilöitä, kaikki rikkaita ja menestyneitä, jotka elivät aika ylellisen kuuloista elämää. Tällaistako tämä olisi koko lähes 700 sivun ajan?

Ei ollut, sillä kun tarina lähti käyntiin, uppouduin siihen täysin.

Seitsemän sisarta -sarjan samanniminen ensimmäinen osa kertoo Maiasta, sisarusparven vanhimmasta. Tarina alkaa siitä tilanteesta, kun Maian adoptioisä kuolee. Isä on jättänyt sisaruksille vihjeitä heidän alkuperistään, ja vihjeet johdattavat Maian Brasiliaan. Maia alkaa selvittää historiaansa pitkälle menneisyyteen, aina Pariisiin asti. Kirjassa seurataan rinnakkain kahta eri tarinaa: Maian tarinaa nykyhetkessä ja hänen sukulaistensa tarinaa menneisyydessä. Historiallinen juoni kytkeytyy hienosti todelliseen historiaan ja käsittelee Rio de Janeiron Kristus-patsaan rakentamista osin todellisten henkilöiden ja totuuspohjaisten tapahtumien kautta. Valtaosa tarinasta on kuitenkin fiktiota.

Lucinda Riley kirjoittaa todella vetävästi. Seitsemän sisarta on pitkä kirja, mutta sen lukee hetkessä. Teos on täydellisen onnistunut lukuromaani: se sisältää sopivasti romantiikkaa, historiaa ja kiinnostavia ihmiskohtaloita.

Kaunokirjallisesti Seitsemän sisarta ei ole ihmeellinen, mutta viihdettähän se onkin. Hyvä tarina riittää. Erityisesti pidän sarjan ideasta: kuudesta kirjasta, jotka kertovat aina yhdestä sisaruksesta kerrallaan. Myös historiallisten ja mytologisten asioiden yhdistäminen nykypäivän tarinaan on mieleeni. Viimeisessä, seitsemännessä kirjassa kaikki palaset kootaan ilmeisesti yhteen.

Pienen miinuksen kirja saa ajoittain kummallisesta, huonon tuntuisesta käännöksestä. Kirjassa muun muassa sanotaan, ettei joku pysty ansaitsemaan elatustaan - oikea sana olisi varmaankin elantoaan. Kun dialogissa olisi tarkoitus puhua yhteydenotosta, sanotaankin yhteenotto. Muutoinkin käännös tuntuu aluksi tönköltä. Jossain vaiheessa asia lakkaa haittaamasta, joten ehkä käännös paranee tai sitten vain totun outoihin ilmauksiin, kun tarina imaisee mukaansa.

Käännöksen kankeudesta huolimatta Seitsemän sisarta on minulle viiden tähden kirja, niin ahmien sitä luen ja niin hyvä mieli siitä jää. Ja kova nälkä lukea seuraavat osat.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtiin:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
6. Rakkausromaani
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
19. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa ollaan yksin
36. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

Lukemalla maailman ympäri -haasteessani laitan kirjan tapahtumapaikan mukaiseen kohtaan Brasilia (vaikkei se ihan kokonaan siellä tapahtunutkaan).

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Tylypahkan kirjasto -blogin Lotta, jonka mielestä kirja on juuri sopiva sekoitus oikeaa historiaa, nykypäivää, mysteeriä ja vanhaa legendaa.
  • Evarian kirjahylly -blogin Evaria, jonka mielestä tarina on todella mukaansatempaava ja kirjailijan tekemä taustatyö näkyy. 
  • Kirjahullun päiväkirja -blogin Ruusa, jolle parasta antia kirjassa olivat Brasilian kulttuurista ja Kristus-patsaasta kertovat osuudet.