Juokseminen on täynnä ristiriitoja: kipua ja nautintoa, lamaannusta ja intoa, hulluutta ja neroutta.

Karo Hämäläisen tie ultrajuoksijaksi alkoi kirjailijoiden lenkkisaunasta ja eteni kymmenen vuoden maratonputkeen, jonka jälkeen hurahdus yli 100 kilometrin kisoihin oli väistämätön.

Kehitys ei ole ollut suoraviivaista eikä juoksun ilo aina itsestäänselvyys. Oikean tekniikan ja varusteiden lisäksi elämäntilanne ja itsetunto vaikuttavat suoritukseen, halusi tai ei.

Otava, 2018. 208 sivua. 
Äänikirja 5h 46min, lukija Joel Mäkinen. 

Tarvitsin kuunneltavaa lenkkipoluille, ja mikä olisikaan sopinut sinne paremmin kuin kirjailija Karo Hämläisen omaelämäkerrallinen juoksuteos Miksi juoksen.

Kirja käy läpi sen, miten Hämäläinen hurahti juoksuun: ensin kirjailijoiden yhteiseen lenkkisaunaan ja sitä edeltävään lenkkiin, jossa mies yllätyksekseen pysyikin menossa mukana. Sitten tulivat maratonit, toinen toisensa perään - ja kun nekään eivät riittäneet, veivät jalat ultrakisoihin ja välillä myös poluille.

Aloitin kirjan kuuntelun tammikuussa ja kuuntelin välillä muuta, mikä vaikutti kuuntelukokemukseen. Vajaan kuuden tunnin äänikirja tuntui pidemmältä kuin se olikaan. Toisaalta tällaisessa kirjassa tauot eivät niin haittaa, mukaan pääsee hyvin keskeltäkin asiaa.

Karo Hämäläisen kirja oli kiinnostavaa kuunneltavaa ja se tsemppasi minua lenkkipoluilla. Vaikka omat lenkkini ovatkin täysin eri kaliiberia kuin Hämäläisen lenkit, samanlaisia ajatuksia sitä juostessa miettii joka tapauksessa. Oli hauska juoksennella omaa lenkkiä samalla kun Hämäläinen tahkosi ultrakisaa läpi, ja kuvaili kaikki ne tunteet, joita loputtomalta tuntuvan matkan aikana kävi läpi.

Mieleen jäi erityisesti se, että luovuttaa ei saa. Jos kerran antaa itselleen periksi, antaa periksi seuraavallakin kerralla. Karo Hämäläisellä itselläänkin tuntuu olevan todella kova tahto, joka on varmasti auttanut häntä pääsemään maaliin kisassa toisen jälkeen, vaikkeivät olosuhteet tai treenitavat aina ole olleet parhaat mahdolliset.

Karo Hämäläinen puhuu juoksun lisäksi vähän myös muusta, muun muassa kirjoittamisesta. Hän rinnastaa juoksun taiteeseen: esiin nousevat kirjallisuus Nesboineen ja kuvataide Picassoineen.

Miksi juoksen on hyvää luettavaa juoksijoille tai juoksusta innostuneille. Se antaa varmasti intoa ja ajateltavaa. Jos kuitenkaan et ole edes kuntojuoksija eikä juoksu lajina kiinnosta, et välttämättä saa tästä kirjasta kovin paljoa irti. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 44. Kirja kertoo Berliinistä, sillä kirja sijoittuu osittain Berliiniin.

Se sopii myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

Suomen Hevosurheilulehti, 2018. 187 sivua. 

Jokainen raviurheilua seuraava tietää Timo Nurmoksen, tuon pohjoisesta kotoisin olevan miehen, joka vaikuttaa nykyään ravivalmentajana Ruotsissa. Tätä kirjoittaessa Nurmoksen valmennettava Readly Express on juuri sijoittunut kolmanneksi maineikkaassa Prix d'Ameriquessa - kilpailussa, jonka sama hevonen voitti vuotta aikaisemmin.

Nurmos on valittu vuoden valmentajaksi Ruotsissa, hänen valmennettavansa ovat voittaneet lukuisia ikäluokkakilpailuja ja muita suurkilpailuja sekä Suomessa että Ruotsissa. Mies on siis totisesti kirjansa ansainnut.

Joku sanoo, että hyvä hevonen tekee hyvän valmentajan, mutta se on juuri toisin päin. Ainakin minut on valmentajaksi tehnyt huonot hevoset. Siihen on vaadittu todella monta huonoa hevosta. Hyvällä hevosella pääsee tiettyyn tasoon kuka vain. 

Hevosurheilu-lehden toimittajana tunnetuksi tullut Harri Lind on koonnut Timo Nurmoksen elämän ja ajatukset varsin perinteiseksi elämäkerraksi. Kirjassa Nurmos kertaa elämänkulkuaan pikkupojasta nykyhetkeen asti: miten tie vei Torniosta monille eri talleille ja lopulta Ruotsiin. Matkan varrella käydään läpi tärkeitä hevosia, tärkeitä voittoja, ja muita sattumuksia uran varrelta.

Timo Nurmos - Tähtien tekijä on sen kohteen ansiosta kiinnostava teos. Nurmos on mielenkiintoinen henkilö, ja niin hyvin menestynyt, että hänessä olisi voinut olla aineksia vähän suuremmallekin yleisölle tehdylle kirjalle. Tämä teos on kuitenkin suunnattu vahvasti raviurheilua jo tunteville lukijoille. Kirjassa vilisee runsaasti hevosten ja ihmisten nimiä, ja jos lukija ei ole seurannut lajia tiiviisti, voi nimien paljous tuntua puuduttavalta. Nimiä vain putoilee, eikä niitä välttämättä avata sen enempää. Lajia seuraavalle nimet toki ainakin useimmiten avautuvat.

Timo Nurmos on itse kirjan kertoja. Hänen persoonansa tulee tekstistä hyvin esille, ja kirja maalaa kuvan vaatimattomasta ja työteliäästä miehestä, joka asettaa hevoset aina etusijalle.

Välillä sitä luulottelee, että ymmärtää hevosen ajatusmaailman täysin, mutta sitten tuleekin taas aivan uudenlainen. Silloin ihmettelen vain, että ai, niitä voi olla tällaisiakin. Hevosen ajatusmaailman oppiminen on koko elämänkestävä prosessi. Päästä hevosen pään sisälle, se on se vaikein alue. 

Kirjan kieliasu tuntuu ajoittain hieman viimeistelemättömältä. Lauseet ovat paikoin lyhyitä ja töksähteleviä, ja myös viitteitä puutteellisesta oikoluvusta tulee jonkin verran vastaan. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin helppolukuinen, ja tekstin väliin sijoitellut suuret värikuvat kuvateksteineen tuovat lisäarvoa.

Suosittelen ravi-ihmisille: lukukokemuksena ei erikoinen, mutta sisällöltään mielenkiintoinen.

Jos ihmiset pitäisivät yhtä hyvää huolta toisistamme kuin me pidämme hevosista, niin maailmassa ei olisi ongelmia. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 37. Pienkustantamon julkaisu.

Käy myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Tuntematon Kimi Räikkönen on kertomus vaatimattomista oloista lähteneestä ihmisestä, joka murtautui epätavallisen ammatin huipulle. Tässä kirjassa Kimin lisäksi puhuvat myös hänen äitinsä, veljensä, vaimonsa ja uskotut ystävät. Sanansa sanovat myös muut kuljettajat, tallipäälliköt, mekaanikot, fysiovalmentaja, manageri ja aivan tavallinen formulafani. 

Kirja kertoo ajamisesta, perheestä, luottamuksesta, vapaa-ajasta ja nuoren miehen tähänastisen elämän dramaattisista hetkistä. Tuntematon Kimi Räikkönen on hurja, humoristinen ja liikuttava kirja, joka avaa huiman maailman myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneet moottoriurheilusta.

Siltala, 2018. 269 sivua. 

En seuraa formuloita, en lue iltapäivälehtiä enkä ole kiinnostunut Kimi Räikkösen elämästä. Hyvä lähtökohta tarttua tähän myyntiennätyksiä tehtailleeseen kirjaan, eikö niin?

Osittain se onkin niin. Lähes kaikki, mitä kirjassa Kimistä kerrottiin, tuli minulle uutena tietona. Se oli kiinnostava ja minulla oli ihan kivaa kirjan parissa.

Miksi se ennakkotietojen puute sitten oli huono asia? Palataan siihen vähän ajan kuluttua.

Autossa on rauha, sen ulkopuolella kaaos. 

Tuntematon Kimi Räikkönen on monella tapaa hieman epätyypillinen elämäkerta. Jo kirjan kirjoittaja tekee teoksesta epätyypillisen: Kari Hotakainen tuo teokseen ihan omanlaisensa leiman.

Kirjan kieli on elämäkerralle poikkeuksellista, kaunokirjallista ja värikästä. Hotkaisen toteava tyyli sopii mainiosti kirjan päähenkilöön - molemmat ovat yhtä lyhytsanaisia.

Hotakainen on kirjoittanut itsensä näkyviin kirjaan. Hän kertoo tilanteista, joita on Kimiä seuratessaan kokenut. Hän kertoo, mitä on itse tilanteissa ajatellut ja miten itse asioita näkee ja tulkitsee. Miltä tuntuu seisoa vieressä, kun formula-auto käynnistetään, tai miten Ferrarin varikolla suhtaudutaan ainoaan ihmiseen, joka ei ole pukeutunut punaiseen. Hotakainen tekee tarkkanäköisiä havaintoja, joista paljastuu pieniä palasia siitä Kimistä, jota ei mediassa näe.

Toisaalta kirja on myös kovin tyypillinen elämäkerta. Siinä käydään läpi Kimi Räikkösen lapsuus ja autourheilun pariin ajautuminen, nuoruus, ura, hölmöilyt ja menestymiset. Ääneen pääsevät niin perhe, ystävät kuin entiset ja nykyiset työkaveritkin.

Kirjalle ominaista on se, että oikeastaan kaikki tapahtumat pyörivät jollain tapaa moottoriurheilun ympärillä. Lapsuudesta tai nuoruudesta ei kerrota mitään sellaista, mikä ei liittyisi moottoriurheiluun. Myöhemmissä vaiheissa käydään lyhyesti läpi Kimin ja Mintun tapaaminen ja avioliitto, mutta esimerkiksi Räikkösen kymmenen vuotta kestänyt avioliitto Jenni Dalhmaniin kuitataan parilla lauseella.

Ei henkilökohtaista elämää toki tarvitsekaan tuoda kaiken maailman riepoteltavaksi, mutta sellaista ei siis todellakaan tästä kirjasta löydä. Tuntuu siltä, että kirja jää lopulta muutenkin vähän pintaraapaisuksi. Kimi Räikkönen pysyy tuntemattomana myös tämän kirjan jälkeen. Toisaalta, sitähän Räikkönen haluaakin. Hän tuo kirjassa moneen kertaan ilmi sen, ettei haluaisi olla julkkis.

Miksi sitten on tehty kirja henkilöstä, joka ei haluaisi olla julkisuudessa? Tämä ajatus tulee väkisinkin mieleen, mutta ehkä asia on nyt vain haluttu sanoa julkisesti kaikille. Ehkä on haluttu antaa edes jotain, vaikka vain vähänkin - ihan niin kuin niille hotellien aulassa odottaville faneille, jotka ovat iloisia, jos Kimi sanoo "terve". Ja lähtee sitten ajamaan kahtasataa kohti formularataa, liikenteen keskellä.

Niin, tästä onkin hyvä palata siihen, miksi itse en erityisemmin lämmennyt tälle kirjalle, vaikka se periaatteessa olikin ihan mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa.

Minulla ei ollut ennakkokäsitystä siitä, millainen Kimi Räikkönen henkilönä on. Olin autuaasti välttynyt kaikelta siltä, mitä Räikkösen yksityiselämästä joitakin vuosia sitten kirjoiteltiin. Kaikista niistä kännisekoiluista ja muista tyhmistä päähänpistoista. Ne ovat toki osa Räikkösen elämää, mutta en pidä tavasta, jolla näitä asioita kirjassa käsitellään. Kirjasta saa sen kuvan, että on ihan ok vaikka nyt esimerkiksi rikkoa liikennesääntöjä, jos on Kimi Räikkönen. Tai että on hyväksyttävää ja hienoa hulluksi yltyneen juhlimisen jälkeen ajaa formula ykkösiä krapulassa ja pärjätä hyvin.

Myönnän, että ei näitä asioita olisi käsittelemättäkään voinut jättää, ei tietenkään - ne ovat osa Räikkösen historiaa ja media on nämä asiat jo aiemminkin riepotellut. Vaikka kirjastakin huomaa, että mies on isäksi tulon myötä selvästi rauhoittunut, minulla on lukemisen jälkeen Kimi Räikkösestä negatiivisempi kuva kuin ennen lukemista. Se tuskin oli kirjan tarkoitus.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot. Kirja sopii myös kohtiin 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja ja 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

Otava, 2018. 240 sivua. 
Äänikirja 7 h 33 min, lukija Heljä Heikkinen. 

Taitoluistelun viisinkertainen suomenmestari ja kolminkertainen EM-mitalisti. Valion mainoskasvo, vuoden positiivisin suomalainen - Kiira Korven tunnistaa todennäköisesti jokainen suomalainen, vaikkei taitoluistelua olisi koskaan erityisesti seurannut.

Itse olen aina pitänyt taitoluistelua kiinnostavana ja hienona lajina, mutta varsinaisesta lajituntemuksesta tai edes lajin seuraamisesta ei voida todellakaan puhua. Kiira Korpi on myös jäänyt minulle varsin etäiseksi persoonaksi, mutta odotin sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla, mitä hänestä kertova kirja minulle tarjoaisikaan.

Ja sehän tarjosi vaikka mitä. Hauskoja hetkiä lenkkipolulla, kun oli pakko nauraa ääneen. Vakavia aikoja auton ratissa, kun kirjan sisältö kävi ajoittain rankaksikin. Välillä oli keskeytettävä kokkaus ja mentävä kertomaan miehelle, mitä kirjassa sillä hetkellä tapahtui.

Kuten edellisestä voi päätellä, tykkäsin valtavasti!

Kiira - Ehjäksi särkynyt on varmaan jossain määrin aika perinteinen urheilijan elämäkerta. Kirjassa käydään läpi lapsuus ja nuoruus, lajin pariin tulo, tie huipulle, valmennussuhteet, sponsorikuviot, kilpaura, loukkaantumiset ja lopulta lopettaminen. Nämä kaikki asiat kerrotaan kuitenkin valtavan kiinnostavasti. En osaa sanoa, tuleeko kiinnostavuusarvo siitä, että en tosiaankaan tiedä näitä asioita entuudestaan. En tunne Kiira Korven tietä taitoluistelun huipulle, enkä käytännössä myöskään hänen saavutuksiaan taitoluistelun parissa. En ole lukenut iltapäivälehtien otsikoita, joten kaikki asiat tulevat tutuiksi ensimmäistä kertaa tätä kirjaa kuunnellessa.

Urheilu-uran lisäksi kirjassa valotetaan jonkin verran myös Kiira Korven yksityiselämää. Mikään varsinainen paljastuskirja tämä ei ole, mutta Korpi päästää lukijan muutaman askeleen verran lähemmäs kuin moni muu julkisuuden henkilö. Kirjassa käydään läpi muun muassa sitä, miten Korpi tapaa aviomiehensä Arthur Borgesin ja lukija pääsee mukaan jopa pariskunnan häihin.

Erityisesti mieleen jää upporikas venäläismies, joka ihastuu Kiiraan ja muun muassa ostaa hänelle satoja tuhansia maksavan Audin.

Kiira - Ehjäksi särkynyt on taidokkaasti kirjoitettu ja rakennettu kirja. Urheilutoimittajana tunnetuksi tullut, Ylen viestinnän päällikkönä tällä hetkellä työskentelevä Jere Nurminen todella osaa asiansa. Kirja on kiinnostavien faktojen lisäksi täynnä tunnetta. Teksti on kirjoitettu minä-muotoon, joten tulee sellainen olo, että Kiira tosiaan kertoo näitä asioita juuri minulle. Se tekee lukukokemuksesta läheisen.

Kiira Korpi kertoo asioista avoimesti, oikeastaan yllättävänkin avoimesti. Millaista oli aloitella kallista taitoluisteluharrastusta, kun perheen tulot olivat mitä olivat? Mitä taitoluistelijan päässä liikkui, kun hän jossain vaiheessa koki olevansa liian isokokoinen? Millaista oli, kun valmentaja vaati liikoja, viikot oli aikataulutettu minuutilleen ja nuoren luistelijan olisi ollut pakko revetä jokaiseen suuntaan?

Kirjan keskeisin sanoma - ainakin juuri minulle - on se, että aina ei tarvitse yrittää miellyttää jokaista. Aina ei tarvitse olla täydellinen eikä elämän tarvitse olla yhtä suorittamista. Joskus voi sanoa myös ei ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Gobi on verraton tarina ultrajuoksija Dion Leonardista, joka 250 kilometrin kilpajuoksussa Gobin autiomaan halki, löytää pienen yksinään kuljeksivan koiran. Koira, joka saa nimekseen Gobi, seuraa häntä halki Tiansban-vuoren ja Gobin autiomaan mustan hiekkamaan. Dion kiintyy nopeasti tähän päättäväiseen ja uskolliseen pieneen koiraan ja huomaa miten hänen oma ajattelunsa muuttuu. Hän antaa Gobin nukkua teltassaan, jakaa vähäisen ruokansa koiran kanssa ja pysähtyy auttamaan sen puron yli, vaikka tietää, että siihen kulunut aika voi viedä häneltä kärkisijan kilpailussa.

Dion päättää viedä uuden ystävänsä mukanaan kotiinsa Britanniaan. Mutta matkan varrella Gobi eksyy yhteen Kiinan kuhisevista kaupungeista. Ihmiset ympäri maailmaa antavat tukensa ja apunsa, jonka turvin Dion lähtee etsimään pientä uskomatonta koiraa, joka on vienyt hänen sydämensä…

Harper Collins, 2018. 270 sivua.
Alkuteos Finding Gobi, 2017. Suomentanut Virpi Kuusela. 

Sitähän sanotaan, että totuus on usein tarua ihmeellisempää. Niin se tuntuu menevän, ja tositarinat tai tositarinoihin perustuvat tarinat ovat monesti niitä hienoimpia ja mielenkiintoisimpia. Jo pelkästään tieto siitä, että tarina on tosi, tekee siitä vaikuttavamman. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy: tositarinoissa on usein sellaista tunnetta ja sävyä, jota fiktiiviseen tarinaan ei välttämättä tule, vaikka kirjailija sitä kuinka yrittäisi.

Näin on myös tämän kirjan kohdalla. Gobi - Tositarina pienen koiran uskomattomasta matkasta on koskettava ja rakastettava kirja. Se on täynnä rakkautta ja lämminhenkisyyttä, joka ainakin koiranomistajien on helppo ymmärtää.

Kirjan on kirjoittanut Skotlannissa asuva australialainen Dion Leonard. Hän on ultrajuoksija, joka innostui lajista hieman alle kolmikymppisenä maattuaan ensin kymmenen vuotta sohvalla. Vaikka kirjan tärkeimmässä roolissa onkin 250 kilometrin kilpajuoksu Gobin autiomaassa ja sieltä alkava tarina pienestä Gobi-kulkukoirasta, on myös itse ultrajuoksu kirjassa isossa osassa. Varsinkin teoksen alkuvaiheessa valotetaan kiinnostavasti Leonardin omaa taustaa ja lajin vaatimuksia. Esimeriksi sitä, miten Leonard treenaa kuumiin olosuhteisiin itse rakentamassaan lämpöhuoneessa, jossa hikoillaan talvitamineissa mahdollisimman kaltevalla juoksumatolla useita tunteja.

Minä en rakasta juoksemista. En oikeastaan edes pidä siitä. Kilpajuoksua minä kuitenkin rakastan. Minä rakastan kilpailemista. 

Gobin autiomaassa pieni ruskea kulkukoiranarttu bongaa Leonardin ja hänen keltaiset kenkäsuojuksensa. Koira ilmestyy kuin tyhjästä, eikä sen jälkeen jätä Leonardia. Mies naureskelee vierestä, kun hänen kilpakumppaninsa heltyvät antamaan koiralle murusia tarkasti lasketuista eväistään, ja vannoo, että hänhän ei eväitään koiralle anna. Senhän sitten arvaa, miten siinä käy.

"Kai sinä tiedät, mitä sinun pitää tehdä?" Richard kysyi. 
"Mitä?"
"Sinun pitää antaa sille nimi." 

Gobin ja Leonardin tarina ei suinkaan pääty 250 kilometrin kilpailun maaliviivaan. Tästä tarina nimittäin vasta oikeastaan alkaa. Leonard haluaa viedä koiran kotiinsa Skotlantiin ja arvaa sen olevan hankalaa, mutta se osoittautuukin lähes mahdottomaksi. Mies laittaa pystyyn joukkorahoituskampanjan, ja yhtäkkiä Gobi on maailmanlaajuinen julkkis.

Siitä alkaa kirjan toinen kiinnostava osuus. Kirjassa vietetään hyvin paljon aikaa Kiinassa, joten se antaa lukijalle kiinnostavan kurkistuksen kiinalaiseen kulttuuriin varsinkin koiranomistajan näkökulmasta. Koiraa ei saa Kiinassa viedä taksiin tai linja-autoon ja lenkillä on aina kuljetettava mukanaan omistajatodistusta. Mielenkiintoisia ovat myös koiran maastaviennin kiemurat ja monet muut asiat, joita en viitsi juonen paljastumisen takia kertoa.

Sanotaan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä. Minun mielestäni koiran pelastamiseen tarvitaan miltei puoli maapalloa. Siltä ainakin Gobin kohdalla tuntui. 

Gobin ja Dion Leonardin matka autiomaan halki oli esillä kesällä 2016 myös suomalaisessa mediassa. Siitä kertoi muun muassa Yle Urheilu. Leonard sai kuljetettua Gobin Skotlantiin tammikuussa 2017, ja kirja ilmestyi kesäkuussa.

Facebookista voi edelleen löytää sivun Finding Gobi, joka oli ensin nimellä "Bring Gobi Home", mutta muutettiin sen jälkeen, kun Gobi katosi. Kun jaksaa selata tarpeeksi kauas, löytää vielä kaikki tapahtumien aikaiset päivitykset. Nykyään sivu on kuitenkin kirjan markkinointikanava, ja siitä huomaa, että uskomattomasta tarinasta on osattu ottaa kaikki ilo irti. Kirjan lisäksi tekeillä on elokuva, Gobi on saanut kaverikseen näköispehmoleluja ja Dion Leonard kiertää puhumassa tarinastaan "motivational speaker" -nimikkeellä.

Itse olin täysin tarinan lumoissa siihen asti, kun tutustuin tähän tuotteistamiseen. Se tuntuu jotenkin vievän osan pois siitä kaikesta lämmöstä ja rakkaudesta, jota kirja on täynnä. Pisteet kuitenkin siitä, että Leonard ilmeisesti tekee paljon myös hyväntekeväisyyshommaa.

Ja tästä pienestä narinasta huolimatta: kirja on erinomainen ja tarina uskomaton, niin kuin kannessa luvataankin. Siitä voi olla montaa mieltä, mitä järkeä Leonardin oli alun alkaenkaan päättää haluta Gobi Skotlantiin, mutta eihän kaikissa elämän käänteissä järkeä olekaan. Lue tämä, jos rakastat eläintarinoita, olet koiraihminen tai muuten vain haluat lukea jotain todellista ja koskettavaa.

Kirjan on lukenut myös muun muassa: