Otava, 2020. 398 sivua. 
Alkuteos The Chain, 2019. Suomentanut Antti Saarilahti.

En ollut koskaan kuullut Adrian McKintystä, vaikka hän on kirjoittanut nyt yhteensä 20 kirjaa. Tuore trilleri Ketju kuitenkin kiinnitti huomioni heti.

Kirjan asetelma on nimittäin mielettömän kiinnostava. Kirjan päähenkilö Rachel saa kuulla, että hänen tyttärensä on kidnapattu. Hän on joutunut osaksi "ketjua", jossa hänen tehtävänsä on kidnapata jonkun toisen lapsi - vain siten hän voi saada oman tyttärensä takaisin.

Idea on kiero, sairas suorastaan. Kirjassa verrataan ketjua ketjukirjeeseen, mutta minulle itselleni tulee mieleen joku kamala peli. Joka tapauksessa siitä saa mainion trillerin.

Ketju käynnistyy vauhdilla heti alusta alkaen. Meno on nopeatempoista, mutta tunnelmaltaan kirja on psykologisen trillerin kaltainen. Mitä kaikkea äiti on valmis tekemään saadakseen tyttärensä takaisin, mitä kidnaappajien päässä liikkuu ja miten tyttö tilanteen kokee. Juoni etenee, tarina toimii ja kaikki tuntuu jopa ihan uskottavalta.

Kirjan puolivälin paikkeilla tunnelma kuitenkin vähän lässähtää. Tuntuu siltä, että kirja olisi jo voinut päättyä. Tahti muuttuu rauhalliseksi ja polkee hetkittäin paikoillaan, kunnes lopussa taas mennään ja yllytään oikein toimintajännärin mittoihin. Enää ei pelata psykologisuudella, vaan vuodatetaan vertakin ihan reippaasti, ja mennään ehkä vähän överiksi.

Teoksen heikkous on siis tempoilevuus ja epätasaisuus - ei oikein tiedä, mitä se yrittää olla. Henkilöt jäävät myös melko pinnallisiksi. Näistä asioista huolimatta Ketju on oikein kelpo teos. Kirja on vetävä, omaperäinen ja lopun epäuskottavuudesta huolimatta oikein toimiva trilleri.

-

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: