Elokuun luetut

19.54



Elokuu oli ihan mieletön lukukuukausi. Sain luettua yhteensä 11 kirjaa, joista kaksi oli äänikirjoja.

Hyvää lukukuukautta selitti osittain kesäloma, sillä lomailin elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Lisäksi pari elokuussa lukemistani kirjoista oli sellaisia, jotka olin aloittanut jo aiemmin kesällä.

Ninni Schulman: Poika joka ei itke 

Poika joka ei itke on Ninni Schulmanin dekkarisarjan toinen osa. Pidin kovasti ensimmäisestä osasta Tyttö lumisateessa, joten odotukset tämän suhteen olivat kovat. Kirja oli hyvä, mutta ei mielestäni yltänyt sarjan avausosan tasolle. Mitään kovin uutta Poika joka ei itke ei lukijalle tarjoa, ja on kohtalaisen perinteinen dekkari.

★★★

» Lue koko arvio

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia

Tämä kirja on hieno! Se on jotain sellaista, jota en ollut koskaan aiemmin lukenut. Kirja on kansantarumainen ja leikittelee typografialla, sanat voivat olla vaikka ympyrän muodossa tai peilikuvana. Kirjaa on vaikea kuvailla, se täytyy kokea itse. 

★★★★


Cheryl Strayed: Villi vaellus

Villi vaellus kertoo Cheryl Strayedin vaelluksesta Yhdysvaltain Pacific Crest Traililla. Kirja on vaelluskirja ja hyvä sellainen. Toisaalta kirja on paljon muutakin kuin vaeltamista. Matkalla Cheryl käsittelee suruaan ja selvittää sitä, mitä todella elämältään haluaa. Nainen on huikea, hänen vaelluksensa on huikea, ja koko kirja on huikea. Tämä on toinen elokuun TOP2-kirjoistani.

★★★★★


Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Tätä novellikokoelmaa luin läpi kesän, sillä Sinisalon novellit toimivat hyvinä välipaloina muiden kirjojen rinnalla ja välissä. Erinomaisia novelleja, osa parempia kuin toiset, mutta viihdyin niiden parissa mainiosti. Mikä ei ole yllätys tällaiselle Sinisalo-fanille. 

★★★★


Liane Moriarty: Hyvä aviomies

Liane Moriartylla on taito kirjoittaa kepeästi, helppolukuisesti ja viihdyttävästi, mutta kuitenkin niin, että tekstissä on sisältöä. Tässäkin kirjassa ollaan vakavien teemojen äärellä ja kevyen ulkokuoren alle on piilotettu ajatuksia herättävää asiaa. Tykkäsin.

★★★★


Hugh Howey: Siirros

Tykkäsin Siilosta, mutta halusin pitää hieman taukoa ennen kuin tartun trilogian toiseen osaan. Tämä tuntui ensimmäistä raskaammalta ja ehkä myös ahdistavammalta. Kirja on kuitenkin ahdistavuudestaan huolimatta mielenkiintoinen, ja kokonaisuus hyvä. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Maria Veitola: Veitola (äänikirja)

En ole suuri Maria Veitola -fani, mutta ihastuin tähän kirjaan. Veitola on se toinen elokuun TOP2-kirja. Kuuntelin kirjaa äänikirjana siivoillessa, juostessa, koiraa lenkittäessä ja vähän joka paikassa ja viihdyin Veitolan kanssa erinomaisesti. Maria Veitola lukee kirjan itse, ja luulisin, että kirja pääsee parhaiten oikeuksiinsa juuri äänikirjana. 

★★★★★


Zadie Smith: Swing Time

Swing Time oli kuukauden pettymys. Olin kuullut kirjasta paljon kehuja, mutta se ei selvästi ollut minua varten. Lukeminen oli pakkopullaa, ja kirja lojui keskeneräisenä yöpöydällä kutakuinkin koko kesän. Koin kirjan tylsäksi ja hidastempoiseksi, henkilöt eivät olleet tarpeeksi mielenkiintoisia, ja jotenkin kaikki muukin vain tökki. Normaalitilanteessa olisin jättänyt kirjan kesken, mutta halusin täyttää tällä Helmet-lukuhaasteen kohdan "kirjan kansi on yksivärinen". 

★★

» Tarkempaa arviota ei ole tulossa, en koe että osaisin sanoa tästä kirjasta mitään. 

Sarah Lotz: Kolme

Aiheeltaan kiinnostava, rakenteeltaan raskas. Luulin Kolmen olevan kauhua, mutta ei se oikeastaan sitä ollut. Yliluonnollisuutta oli, mutta vain vähän. Kokonaisuutena ihan okei, mutta ei erityisemmin kannusta lukemaan kirjailijalta enempää. 

★★★


Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa (äänikirja)

Hän lupasi soittaa oli minulle ihan mukavaa viihdettä lenkille ja työmatkoille. Tarina tuntui hieman venytetyltä, vaikka olikin kohtalaisen mielenkiintoinen. Kirjan vertaaminen Cecelia Ahernin ja Jojo Moyesin tuotantoon tuntui kuitenkin väärältä. Mielestäni tämä ei yltänyt sille tasolle, mutta odotan kuitenkin mielenkiinnolla Walshin seuraavia suomennoksia. 

★★★


Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta olen ennen tätä onnistunut välttymään Kingin kirjoilta. Tähän kirjaan tartuin mieheni varovaisesta suosituksesta ja ihastuin heti. Lämminhenkistä, lempeää, nostalgista tekstiä, rakastettavat henkilöhahmot ja kiinnostava huvipuistoympäristö. Lopun genrenvaihto ja hätäisyys hieman laskivat lukunautintoa, mutta kokonaisuutena hyvä kirja. 

★★★★

You Might Also Like

0 comments