Kesällä 1973 Devin Jones kokee ensimmäisen sydänsurunsa, tutustuu Joylandin huvipuiston omaperäisiin ihmisiin, oppii jotakin tosirakkaudesta, kohtaa kuoleman silmästä silmään ja kasvaa aikuiseksi. Tivolin kesätyöläisille Kummitustalo on kauhujen paikka, koska huhujen mukaan siellä kummittelee murhattu tyttö. Devin alkaa epäillä, että murhaajakin on edelleen huvipuistossa, elävänä ja vaarallisena.

Tammi, 2015. 288 sivua. 
Alkuteos Joyland, 2014. Suomentanut Kristiina Vaara.

Jostain kumman syystä Stephen King on jäänyt minulle vieraaksi kirjailijaksi. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olisin joskus lukenut jotain hänen kirjoittamaansa kauhukirjaa ja kirja olisi jäänyt kesken. Muistelen, että olisin kokenut kirjan liian hidastempoiseksi ja tylsäksi.

On kuitenkin mahdollista, jopa todennäköistä, että kyse on ollut ihan jonkun muun kirjoittamasta kirjasta. Nyt lukemani Tervetuloa Joylandiin ei nimittäin ainakaan ollut hidastempoinen tai tylsä.

Koska ennakko-odotuksia ei ollut - tai ne olivat jopa negatiiviset - lähdin lukemaan tätä kirjaa varsin epäluuloisin miettein. Oikeastaan olin bongannut Tervetuloa Joylandiin -kirjan jo muutamaan otteeseen Instagramista ja blogeista, mutta en ollut kiinnostunut siitä lainkaan. Mieheni kuitenkin lainasi kirjan sattumalta kirjastosta, luki sen ja suositteli sitä varovasti minullekin, joten päätin hiljaisena mökkipäivänä kokeilla miten King ihan oikeasti maistuisi.

Maistuihan se. Innostuin kirjasta heti ensimmäiset sivut luettuani.

Tervetuloa Joylandiin kertoo nuoresta Devin Jonesista, joka pääsee kesätöihin huvipuistoon, Joylandiin. Töiden takia hän muuttaa asumaan rantahuoneistoon ja joutuu hyvästelemään kesäksi tyttöystävänsä, jonka työt ovat toisella paikkakunnalla. Nuoren rakkauden pitäisi kestää, mutta ei se tietenkään kestä. Onneksi Joylandista löytyy uusia ystäviä, ja myös uusi, jännittävä työ vie aikaa menetetyn rakkauden murehtimiselta.

Tervetuloa Joylandiin on monipuolinen kirja. Se on tarina aikuiseksi kasvamisesta ja kertomus ystävyydestä. Romantiikkaakin löytyy, kun Devin törmää rannalla pyörätuolissa istuvaan poikaan ja hänen mielettömän hyvännäköiseen äitiinsä. Tervetuloa Joylandiin on tietysti myös kuvaus huvipuistosta ja siellä työskentelystä, ja miljöö tuokin kirjaan oman kiinnostavan säväyksensä. Jossain vaiheessa kirja saa myös trillerin ja jännityskirjan piirteitä, ja löytyypä siitä vielä yliluonnollisia elementtejäkin - onhan kyse Stephen Kingistä.

Monipuolisuus on yksi kirjan erikoisimmista puolista: se on niin kovin montaa asiaa samaan aikaan, että en itse tiedä mihin genreen sen luokittelisin. Suuntaa vaihdetaan monta kertaa.

Pidän kovasti kirjan alkupuolesta. Tarina etenee verkkaisesti ja tunnelma on hieno: nostalginen, lämminhenkinen ja lempeä. Kirjan kertojana on nykypäivän Devin Jones, joka muistelee ja kommentoi nuoruutensa tapahtumia niiden kertomisen lomassa. Se toimii. Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia ja heistä on helppo pitää.

Lopussa kirjan vauhti kiihtyy nollasta sataan todella nopeasti. Trillerivaihteelle siirrytään aivan yllättäen, eikä suunnanmuutos mielestäni ihan toimi. Loppu tuntuu hieman väkisin kasaan kyhätyltä ja pilaa kirjan muuten niin vahvaa tunnelmaa. Lopussa ilmaan jää langanpäitä, joiden kuvitteli olevan tärkeitä, mutta joita ei lopulta solmitakaan yhteen. Se voi olla tarkoituksin, mutta minulle jää lopusta viimeistelemätön tuntu.

Lopun heikkouksista huolimatta Tervetuloa Joylandiin on kokonaisuutena hyvä. King yllätti minut positiivisesti, joten on varmaan pakko lukea hänen teoksiaan myös jatkossa.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

• Kirjojen keskellä -blogin Maija, jonka mielestä kirja on hyvä vaihtoehto niille, joilta Kingiin tutustuminen on jäänyt väliin. 
• Järjellä ja tunteella -blogin Susa, jonka kirja sai hykertelemään. 
• Satun luetut -blogin Satu, jonka mielestä kirja oli nautittavaa luettavaa, vaikkei hän oikein osaa sanoa miksi.