"Vivian Miller on vastavakoiluun erikoistunut CIA:n tutkija, jonka tehtävänä on paljastaa näennäisen tavallista amerikkalaisarkea eläviä venäläisagentteja. Hän pääseekin erään vakoilijaksi epäillyn tietokoneelle, joka pitää sisällään tietoa kaksoiselämää viettävistä nukkuvista soluista.
Muutama klikkaus ja avattu tiedostokansio myöhemmin hän tuijottaa oman aviomiehensä kuvaa.
Työssään Vivian on aina ollut tarkkanäköinen, mutta onko hän ollut omalle liitolleen sokea? Onko ketään, kehen hän voisi luottaa? Valitako rakkaus vai epäilys, uskollisuus vai maanpetos?"

Gummerus, 2018. 320 sivua. 
Alkuteos Need to Know, 2018. Suomentanut Maija Kauhanen. 

Tämä kirja koukuttaa! Koko totuus on minulle pitkästä aikaa sellainen kirja, joka kädessä kävelin huoneesta toiseen. En malttanut keskeyttää lukemista edes silloin, kun minulla oli asiaa jääkaapille tai pyykkikonetta tyhjentämään. Olisin ahmaissut kolmesataasivuisen kirjan yhdessä illassa, jos en olisi ollut niin yliväsynyt huonosti nukutun yön jälkeen, että oli pakko jättää viimeiset 50 sivua seuraavaan päivään.

Karen Clevelandin esikoisteos Koko totuus kertoo Vivianista, joka työskentelee CIA:ssa Venäjään keskittyneessä vastavakoiluyksikössä. Vivian on hyvä työssään ja hän pääsee vakoilijaksi epäillyn venäläismiehen jäljille. Miehen tietokoneelta Vivian löytää valokuvat viidestä henkilöstä, joita epäillään nukkuviksi venäläisagenteiksi. Yhdestä kuvasta Viviania tuijottaa hänen aviomiehensä Matt.

Lukija heitetään heti kirjan alussa keskelle kihelmöivän kiinnostavaa tilannetta. Mitä sinä tekisit, jos sinulle selviäisi kymmenen avioliittovuoden ja neljän lapsen jälkeen, että aviomiehesi, jonka kuvittelit tuntevasi, onkin venäläinen agentti? Niinpä.

Huomaan katsovani häntä useammin kuin pitäisi, ikään kuin hän saattaisi jollakin vilkaisukerralla olla eri ihminen. Mutta ei hän ole. Hän on Matt. Mies, jota rakastan. 

Koko totuus on siis valkoilujännäri. Yhdysvaltalainen Karen Cleveland on entinen CIA:n tutkija, joten hän tietää, mistä kirjoittaa. Koko totuus on mielenkiintoinen ympäristönsä ja asetelmansa ansiosta, mutta se myös pelaa taidokkaasti valheella ja totuudella - ja sillä, ettet koskaan voi tietää, milloin joku valehtelee. Milloin pitää alkaa taas uskoa ja luottaa? Mitä jos rakastamasi ihminen valehtelee taas, onhan hän valehdellut sinulle edellisetkin kymmenen vuotta?

Keskeisessä roolissa on se, mitä olet valmist tekemään rakastamasi ihmisen eteen - ja mitä äiti ja isä ovat valmiita tekemään lastensa eteen.

Minun halutaan uskovan, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Että olen yksin ja etten ole riittävän vahva, jotta pystyisin tähän yksin. 
He ovat kuitenkin väärässä. Minulla on vaihtoehto. 
Ja kun kyse on lapsistani, olen vahvempi kuin he luulevat. 

Koko totuus on vauhdikas kirja, jonka kanssa ei tule tylsää. Vaikka kyse on jännityskirjasta, väkivaltaa on hyvin vähän. Kirja ei myöskään ole erityisen pelottava, mutta jännitystä sanan toisessa merkityksessä kyllä riittää. Erityisesti pidän kirjan tunnelmasta, joka on niin tiivis ja jollain tapaa hyytävä, että se tekee teoksesta vieläkin paremman.

Olen myös iloinen siitä, että tarinaa ei ole lähdetty venyttämään, vaan kirja on maltettu pitää poikkeuksellisen lyhyenä moniin muihin saman genren kirjoihin verrattuna. Nyt kirjassa on kaikki, mitä siinä pitääkin olla. Tarina kantaa, ja epilogi saa minut sekä hymyilemään vinosti että puistelemaan päätään.

Tekisin lasteni vuoksi mitä tahansa. Mitä tahansa. Avaan nyrkkini ja katson muistitikkua, tavallista pientä suorakulmiota. Se on pienen pieni, mutta sillä on suuri valta. Valta korjata, valta tuhota. 
Vähän niin kuin valheella, kun asiaa tarkemmin ajattelee. 

Odotan todella suurella mielenkiinnolla, mitä Karen Cleveland jatkossa kirjoittaa. Tämä on nimittäin ehdottomasti paras tänä vuonna lukemani jännityskirja. 

Kirjan on lukenut myös muun muassa: