Jane muuttaa huippumoderniin, arkkitehtonisesti poikkeukselliseen taloon, jonka uusi asukas valitaan kummastusta herättävin kriteerein. Rakennuksen suunnitellut arkkitehti myös ohjeistaa tarkoin, kuinka talossa on asuttava.

Pala palalta Janelle selviää edellisen asukkaan, Emman, hyytävä kohtalo. Ja räpiköidessään valheiden verkossa Jane tekee tahtomattaankin tismalleen samat valinnat kuin talon edellinen asukas.

Otava, 2017. 410 sivua. 

Alkuteos The Girl Before, 2017. Suomentanut Satu Leveelahti. 

Äänikirja 11 h 35 min, lukija Maruska Verona. 

Edellisen asukkaan idea on todella kiinnostava. Päähenkilö Jane muuttaa erikoiseen taloon, jossa on runsaasti sääntöjä siitä, miten siellä pitää elää. Pian Janelle alkaa selvitä palasia talon synkästä historiasta. Samalla kun menneisyys selviää, Jane huomaa, että hänen elämänsä toistaa mennyttä. Hän joutuu elämään täsmälleen samanlaista elämää kuin talon edellinen asukas Emma muutamaa vuotta aikaisemmin. 

Kirja jakautuu sekä Janen että Emman osuuksiin. Se on juonen kannalta välttämätöntä, mutta äänikirjan kuuntelijalle hieman haasteellista seurattavaa. Osuudet ovat keskenään niin samanlaisia, että putoan välillä kärryiltä siitä, kumpi naisista onkaan äänessä. 

Muutamaan otteeseen mietin kirjan jättämistä kesken. Olen tylsistyä kirjan alkuun, sillä tarina käynnistyy hitaasti. Pohdin kesken jättämistä myös sen takia, että talon omistaja Edward on todella ärsyttävä kontrollifriikki. Koen koko asetelman jotenkin epämiellyttäväksi: mies määrää aivan täysin, miten talossa eletään. Mitä astioita käytetään ja minkä lämpöistä vettä suihkusta tulee, näin vain joitakin esimerkkejä mainitakseni. Ymmärrän, että se on tämän kirjan juttu, mutta hei onhan tämä nyt aika kummallista ja ahdistavaa. 

En kuitenkaan jättänyt kirjaa kesken, ja puolenvälin jälkeen tarina alkoi etenemään reippaammin. Lopussa mentiinkin sitten jo tosi railakasta vauhtia. 

Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että kirjan luvut on nimetty kivasti. Ne ovat kysymyksiä, joita talon taloudenhoitaja (tietokonejärjestelmä) esittää talon asukkaille säännöllisesti, ja joihin asukkaat ovat joutuneet jo asuntoa hakiessa vastaamaan. Ne usein myös kertovat jotain lukujen sisällöstä. 

Kokonaisuutena Edellinen asukas on hyvä kirja. Loppuratkaisu on ehkä hieman ennalta-arvattava, mutta en kokenut sitä ongelmaksi. Kirja on luokiteltu psykologiseksi trilleriksi, mutta en pidä kirjaa erityisen jännittävänä. Se vähäkin jännittävyys alkaa vasta kirjan loppuvaiheessa. Väkivaltaa kirjassa ei ole oikeastaan lainkaan, joten Edellinen asukas sopii hyvin väkivaltaa karttaville. 

J.P. Delaney on brittiläisen kirjailija Tony Strongin salanimi. Hän on kirjoittanut omalla nimellään dekkareita ja psykologisia trillereitä, ja muilla salanimillä muunlaisia kirjoja. Kirjailija itse on perustellut salanimen käyttämistä muun muassa sillä, että kun hän käyttää nimeä J.P. Delaney, lukija ei tiedä, onko kirjailija mies vai nainen. Itse jostain syystä joka tapauksessa heti oletin, että kirjailija on mies, enkä muutoinkaan ehkä aivan täysin ymmärrä salanimien, varsinkaan useiden sellaisten, käyttämistä. 

• Evarian kirjahylly -blogin Evaria, jonka mielestä tarinaan oli sotkettu turhan suuri määrä ihmissuhdesekoilua. 
• Kirjat kertovat -blogin Satu, joka luonnehtii kirjaa koukuttavaksi ja hiuksia nostattavaksi. 
• Kaksi sivullista -blogin Taina, jonka mielestä kirja ei ollut kovin kaksinen.