Seitsemän unohtumatonta päivää, ja sitten mies katoaa. Täydellinen rakkaustarina, jonka sydämessä sykkii salaisuus.
Sarah ja Eddie tapaavat Englannin maaseudulla, viettävät ihanan viikon yhdessä ja rakastuvat. Sitten Eddie lähtee lomalle luvaten soittaa Sarahille matkalta lentokentälle. Soittoa ei koskaan kuulu.
Sarahin ystävät ovat sitä mieltä, että mies on vain häipynyt kuvioista. Olisiko Eddie todella voinut tehdä hänelle niin?

Otava, 2018.  333 sivua. 
Äänikirja, 9 h 30 min. Lukija Meri Nenonen.
Alkuteos The man who didn't call, 2018. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. 

Rosie Walshin Hän lupasi soittaa on kirja, jota on verrattu muun muassa Jojo Moyesin ja Cecelia Ahernin teoksiin. Pidän molemmista, joten odotukseni olivat aika korkealla. Kun kirja sattui löytymään Storytelistä äänikirjana, ja lukijana oli minulle mieluisa Meri Nenonen, ei kirjaan tarttumista tarvinnut kauaa miettiä.

Hän lupasi soittaa kertoo Sarahista, joka on kävelemässä Englannin maaseudulla erään traagisen onnettomuuden vuosipäivänä. Sarah törmää niityllä mieheen, joka juttelee lampaalle, ja se on rakkautta ensisilmäyksellä - tai niin Sarah ainakin luulee. Alkaa unohtumaton viikko, jonka Sarah ja Eddie viettävät tiiviisti yhdessä.

Sitten Eddie lähtee lomalle, ja vaikka yhteyttä luvataan pitää, niin ei tapahdu. Eddie häviää kuin tuhka tuuleen, eikä Sarah saa mieheen mitään yhteyttä. Alkaa pitkä taistelu sen selvittämiseksi, missä Eddie on ja mitä hänelle on tapahtunut.

Kirja alkaa lupaavasti ja idea on hyvä, mutta tarina jää jossain vaiheessa polkemaan paikoilleen. Asia tulisi selväksi vähän vähemmälläkin, eikä sivukaupalla kestävä Eddien perään märehtiminen ihan kamalasti jaksa kiinnostaa. Nelikymppisen Sarahin teinimäinen itkeminen lähes ventovieraan miehen perään tuntuu myös hivenen epärealistiselta.

Rakkaustarinan lisäksi kirjassa on pieniä mysteerin aineksia. Mikä on se traaginen onnettomuus, josta koko ajan puhutaan? Miksi Eddie ei vastaa - onko hänellä luurankoja kaapissa vai mikä hän on oikein miehiään? Lukijaa kuljetetaan välillä tarkoituksella harhaan kuten jännäreissä ikään. Mikään jännittävä kirja Hän lupasi soittaa ei kuitenkaan ole, vaan melko perinteinen viihderomaani.

Kokonaisuutena kirja on ihan hyvä, mutta ei mielestäni yllä Moyesin ja Ahernin tasolle. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä Walshilta suomennetaan tulevaisuudessa. Kirjailijahan on kirjoittanut ennen tätä neljä romaania pseudonyymillä Lucy Robinson, mutta nämäkään teokset eivät ole minulle tuttuja.

Hän lupasi soittaa toimii hyvin äänikirjana. Meri Nenonen on tapansa mukaan miellyttävää kuunneltavaa. Kirja kulki mukanani juoksulenkeillä, työmatkoilla ja siivotessa.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: