Cecelia Ahern: Valintojen vuosi
20.19Jasminen elämän suuret rakkaudet ovat hänen työnsä ja sisarensa. Kun Jasmine yllättäen irtisanotaan, hän ei enää tiedä, kuka on. Matt taas olisi hukassa ilman perhettään ja juomisesta saamaansa lohtua.
Kun Jasmine ja Matt tapaavat, kummankin elämä on juuri muuttunut radikaalisti. Heidän ystävyytensä ei ole kovin todennäköistä, mutta päivien kuluessa he huomaavat jonkin uuden alkavan.
Gummerus, 2016, 426 sivua.
Alkuteos The Year I Met You, 2014. Suomentanut Terhi Leskinen.
Olen aikoinaan ollut melkoinen Ahern-fani. P.S. Rakastan sinua kolahti minuun todella lujaa heti ilmestyttyään, ja myös monet muut Ahernin romaaneista ovat olleet mieleeni. Eivät kuitenkaan kaikki. Edellisen Ahernin lukemisesta oli kulunut jo jonkin aikaa, joten tartuin Valintojen vuoteen hieman epävarmoin miettein.
Alku ei ollut lupaava. Aloitin kirjaa jo pari kuukautta aikaisemmin, enkä päässyt muutamaa sivua pidemmälle. Kirja ei vain tuntunut omalta. Valintojen vuosi jäi lojumaan yöpöydälle, ja otin sen uudestaan käsiini vasta, kun laina-aika alkoi uhkaavasti lähestyä loppuaan.
Jälleen kerran alkuun pääseminen tuntui tuskaisen vaikealta. Työnsä juuri menettänyt päähenkilö Jasmine tuntui toivottoman ärsyttävältä tyypiltä, eikä kirjassa vaikuttanut olevan mitään kiinnostavaa. Jos kyse olisi ollut itselleni vieraan kirjailijan kirjasta, olisin jättänyt kirjan kesken - niin paljon se tökki. Päätin kuitenkin antaa Ahernille vielä yhden mahdollisuuden ja jatkoin sitkeästi lukemista. Se kannatti.
Lopulta ahmin tekstiä niin nopeasti kuin pystyin. Kun kirja päättyi, taisin tirauttaa pari kyyneltäkin (toki tunnustan, että kyynelehdin lukiessa äärimmäisen helposti). Ärsyttävä päähenkilökin muuttui kirjan mittaan vähemmän ärsyttäväksi, ja henkilöt olivat muutenkin kiinnostavia. Ahernille tyypilliseen tapaan Valintojen vuoteen mahtui romantiikkaa, mutta myös muita ihmissuhteita. Eräs kiinnostavimmista sivujuonista oli Jasminen ja hänen Downin oireyhtymää sairastavan Heather-siskonsa suhde.
"Kun ajattelen kevättä, näen mielessäni nuoret valtavat bambinsilmät katsomassa minua pitkien ripsien lomasta; kun ajattelen kesää, näen ryhdikkäät hartiat, eteen työnnetyn rintakehän ja täyteen vedetyt keuhkot. Kun ajattelen syksyä, ajattelen kumaraan painunutta päätä ja nostalgian sävyttämää hymynkaretta, ja kun ajattelen talvea, kuvittelen mielessäni ruhjoutuneet pattipolvet ja pystyyn nostetut nyrkit, jotka ovat valmiita tappelemaan."
Valintojen vuosi on jaettu neljään osaan, vuodenaikojen mukaan. Jasmine on irtisanomisensa jälkeen vuoden puutarhavapaalla, eikä saa mennä tänä aikana töihin. Hän ottaa lopulta vapaan aika kirjaimellisesti, ja alkaa hoitaa puutarhaansa. Vuodenaikojen vaihtuminen näkyy niin puutarhassa kuin kirjan henkilöissäkin.
"Me kehitymme kaiken aikaa. Kaipa minä olen tiennyt sen aina, mutta koska olen tiennyt sen aina, pelkäsin pysähtyä, ja onkin ironista, että vasta silloin kun viimeksi pysähdyin, etenin pisimmälle. Tiedän nyt, että me emme koskaan oikeasti pysähdy, meidän matkamme ei ole milloinkaan valmis, koska me jatkamme kehittymistä - aivan niin kuin toukka, joka luuli maailman päättyvän, mutta josta tulikin perhonen."
Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:
- Kaikkea kirjasta -blogin Kirsi, joka koki alun tylsäksi ja pinnalliseksi, mutta jonka mielestä tarina syventyi kirjan edetessä.
- Lukunurkkaus-blogin Q+Black, jonka mielestä tarina oli mukava, "mutta siihen se sitten jääkin".
Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteessa kirja menee kohtaan naisen kirjoittama viihdekirja.
2 comments
Olen vielä aika tuore fani ja tämä kirja on lukematta, vaikka se hyllyssä jo on odottanut aika kauan. Monessa Ahernin kirjassa tuntuu olevan kohtia joista ei välttämättä kauheasti pidä, mutta sitten loppujenlopuksi kirja kokonaisuutena onkin ollut mahtava. :D
VastaaPoistaToi saattaa muuten olla ihan totta. :) Mulla on kulunut jonkin verran aikaa edellisien Ahernien lukemisesta, joten en ihan tarkkaan muista. Perinteisesti olen kuitenkin tykännyt lähes jokaisesta Ahernista.
Poista