Toukokuun luetut
20.25
Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä
Toukokuussa sain ensimmäisenä päätökseen huhtikuun puolella aloittamani kirjan Kivi sydämeltä. Pidin paljon Spielmanin esikoisesta Kymmenen unelmaani, mutta Kivi sydämeltä oli vielä sitäkin parempi. Ei ehkä kovin yllättävä, eikä välttämättä kaikkein realistisin, mutta kauniisti kirjoitettu ja koskettava. Hyvää viihdekirjallisuutta ehdottomasti.
★★★★
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
Toinen toukokuussa luettu kirja oli Mari Mannisen Tieto-Finlandiallakin palkittu Yhden lapsen kansa. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja viihdyin sen parissa mainiosti. Kirja antoi niin paljon uutta tietoa Kiinan yhden lapsen politiikasta, että kaikkea ei voinut yhdellä kuuntelukerralla millään sisäistää. Yhden lapsen politiikkaa käsiteltiin monesta näkökulmasta - myös niistä ei niin ennalta-arvattavista.
★★★★
Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja
Tämä kirja oli aivan ihastuttava! Kliseistä, ehkä, mutta niin koskettavaa, suloista, romanttista ja kaunista. Punainen osoitekirja kertoo yhdeksänkymppisen naisen elämäntarinan hänen osoitekirjassaan olevien henkilöiden kautta. Elämäntarina onkin sitten niin monivaiheinen, että siitä riittää kerrottavaa. Hyvän tarinan lisäksi Punainen osoitekirja sai miettimään vanhusten yksinäisyyttä.
★★★★
Johanna Holmström: Sielujen saari
Hieno kirja, jonka itse luin huonoon aikaan. En pystynyt keskittymään Sielujen saareen sen vaatimalla tavalla, ja pääsin sisälle tarinaan vasta puolivälin jälkeen. Tästä johtuen en kokenut saavani kirjasta irti kaikkea, mitä sillä olisi ollut annettavanaan. Suosittelen lukemaan - ja luen itsekin joskus uudestaan.
★★★★
Andy Weir: Yksin Marsissa
Yksin Marsissa on hauska tieteiskirja. Se tuo hymyn huulille sivu toisensa jälkeen, kun yksin Marsissa elämästään taisteleva astronautti laukoo ilmoille kuivaa huumoriaan. Kirja on äärimmäisen kiinnostava ja koukuttava - onhan nyt tietysti pakko saada selville, miten käy yksinään Marsiin jääneelle astronautille. En ole yleensä scifin ystävä, mutta tästä tykkäsin.
★★★★
Mats Strandberg: Risteily
Kauhu on minulle vieras genre, eikä siitä tämän kirjan perusteella tullut uutta suosikkiani. Risteily ei kuitenkaan ollut huono - se vain ehkä kehittyi siihen suuntaan, että ei ollut täysin minun kirjani. Ruotsin ja Suomen väliä seilaava risteilyalus oli tapahtumapaikkana kiinnostava ja hitaahkon alun jälkeen kirja vei mukanaan. Herkimmille en suosittele.
★★★
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 1. Rakkaus
Paras jäi taas viimeiseksi. Ihan uskomattoman vaikuttava, pysäyttävä, kaunis, koskettava, surullinen... Lukekaa kaikki tämä, jos ette ole jostain syystä vielä lukenee! Hienon tarinan lisäksi kirja antaa lukijalle niin paljon tietoa homojen asemasta muutama kymmenen vuotta sitten, että ihan jo yleissivistyksenkin takia kirja kannattaa lukea. Asia on tärkeä. Itse pidän hieman taukoa ennen kuin luen seuraavat osat, jotta saan nauttia tästä hieman pidempään.
★★★★★
Tekstit
0 comments