"Hilpeät risteilymatkustajat nousevat Tukholmassa laivaan suurin odotuksin. Kummallinen nainen ja hänen poikansa herättävät kuitenkin levottomuutta, sillä parivaljakossa on jotain outoa, jotain uhkaavaa.
Kun äidin silmä välttää, poika käynnistää karmivan tapahtumaketjun, ja risteily muuttuu verilöylyksi veden päällä. Laiva lipuu vääjäämättä kohti Suomea ja aamua, joka voi muuttaa ihmiskunnan historian lopullisesti. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan."

Like, 2016, 517 sivua.
Alkuteos Färjan, 2015. Suomentanut Stella Vuoma. 

En ole oikeastaan koskaan lukenut kauhua. Joskus varhaisteininä luin sen ikäisille suunnattuja kauhukirjoja, mutta aikuisiällä olen vältellyt tiukasti kauhu-hyllyä. Inhoan kauhuelokuvia, sillä olen tosi herkkä säikyttelylle ja etenkin ahdistaville psykologisille elokuville. Bongasin jostain blogista tämän Mats Strandbergin Risteilyn, ja minun oli pakko kokeilla.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat risteilylle, Suomen-laivalle. Miljöö on suomalaiselle kovin tuttu, vaikka me toki puhummekin toiseen suuntaan matkaten Ruotsin-laivasta. Laiva on tapahtumapaikkana kiintoisa, sillä kun suuri määrä ihmisiä ahdetaan pieneen tilaan muun maailman saavuttamattomiin, voi tapahtua mitä vain - ja tässä kirjassa tapahtuukin.

Tuon tila-näkökulman miettiminen onkin tässä kirjassa ehkä kiinnostavinta. En halua paljastaa kirjan juonta, mutta se saa ainakin minut ajattelemaan sitä, miten helppoa laivaan olisi kohdistaa jonkinlaisia väkivallantekoja tai esimerkiksi aiheuttaa valtava tartuntatautiepidemia. Ihmiset ovat merellä kovin suojattomia. He eivät pääse pakoon mihinkään, varsinkaan, jos yhteydenpito mantereelle onnistutaan katkaisemaan.

"He ovat jo melkein käytävän päässä. Enää kymmenen metriä kokolattiamattoa. Marianne jähmettyy paikoilleen kuullessaan oven läimähdyksen. Jostain lähistöltä kuuluu nopeita askelia. Ääni kaikuu käytävän seinissä. Hän ei osaa sanoa mistä päin se tulee."

Mats Strandenin Risteily on väkivaltainen ja raaka kirja. Sen voi jo toki kannestakin päätellä, mutta raakuuksilla todella mässäillään. Sen tarpeellisuudesta tai järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ehkä sille suodaan tässä genressä mahdollisuus. Herkimmille en kirjaa kuitenkaan suosittele.

Genrestä huolimatta itse en kokenut Risteilyä lainkaan pelottavaksi, sillä tällainen raakuuksilla mässäily aiheuttaa minussa jonkinlaisen vastareaktion, enkä ota mitään kirjassa enää kovin vakavasti. Toki tämän leikiksi heittämis -reaktion saattoi aiheuttaa myös se, mihin suuntaan juoni alkoi jo alussa kehittyä, mutta ei siitä sen enempää.

Kirjassa juonta kuljetetaan useiden eri henkilöiden kautta. Kuusikymppinen Marianne ei tiedä, mitä elämällään tekisi ja entinen iskelmätähti, nykyinen karaokeisäntä Dan Appelgren selviää risteilyistä kokaiinin voimalla. 12-vuotias Albin elää alkoholisti-isän ja pyörätuolissa istuvan äitinsä kanssa, kun taas risteilymatkustajana oleva Madde pukeutuu glitteriin ja höyheniin.  Mukana ovat myös laivan baarimikko Filip, vartija Pia ja entinen työntekijä Calle. Ehkä vielä joku muukin.

"Tämä on kuin niinä öinä Grisslehamnissa, kun he pelottelivat toisiaan. Nyt sitä verhoa on raotettu, sitä jonka olemassaolon hän vain aavisti silloin. Nyt hän tietää, millaisia hirviöitä sen takana on ollut piilossa koko ajan. Ne ovat täällä nyt."

Meinaan ahdistua siitä, miten huonosti kaikilla kirjan henkilöillä menee. On alkoholismia, yksinäisyyttä, huumeiden käyttöä, mielenterveysongelmia, huonoja perhesuhteita, ero... Risteilyllä ollaan näennäisesti iloisissa tunnelmissa, mutta pinnan alla mättää.

Kirjan edetessä on kiinnostavaa ajatella myös sitä, miten ihmiset muuttuvat, ja miten he alkavat käyttäytyä, kun tapahtuu jotain järkyttävää. Kun taistellaan elämästä ja kuolemasta. Tokikaan tämä kirja ei anna aiheesta kovin realistista kuvaa, mutta siitä huolimatta asian pohtiminen on mielenkiintoista.

Loppuyhteenvetona täytyy todeta, että selvästi Risteily herätti minussa monenlaisia ajatuksia - ehkä enemmänkin kuin olin ennakolta osannut odottaa. Mieleni tekisi antaa kirjalle neljä tähteä, sillä jollain kierolla tavalla pidin siitä. Tyydyn ehkä kuitenkin kolmeen, mutta saatan tarttua jossain vaiheessa Strandbergin seuraavaan teokseen, vuonna 2017 julkaistuun Hoivakotiin.

Helmet-lukuhaasteessa kirja menee kohtaan 21. kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi.

Risteily saa paikan myös Kirjoja ulapalta -lukuhaasteesta.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: