Atena, 2016, 205 sivua. 
Äänikirja 6h5min, lukija Pinja Flink. 

Toimittaja Mari Mannisen kirjoittama Yhden lapsen kansa on tietokirjallisuuden Finlandia-voittaja vuodelta 2016. Kirja on ollut pitkään lukulistallani, mutta se on tuntunut aina liian raskaalta aloitettavaksi. Nyt ryhdistäydyin, ja kuuntelin kirjan äänikirjana lenkkeillessäni.

Yhden lapsen kansa kertoo Kiinassa vuosina 1979-2015 voimassa olleesta laista, jonka mukaan perheet saivat hankkia vain yhden lapsen. Yhden lapsen politiikka oli minullekin periaatteessa tuttu, mutta Mannisen kirja tarjosi asiaan useita uusia näkökulmia. Itse asiassa kirja antoi niin paljon uutta tietoa, että kaikkea ei yhdellä kuuntelukerralla pystynyt millään sisäistämään.

Kirjassa yhden lapsen politiikkaan ja sen vaikutuksiin katsottiin tavallisten kiinalaisten kautta. He pääsivät kertomaan tarinansa, jotka olivat hyvin erilaisia. Esille nostettiin kaikille tutut pakkoabortit ja pakkosterilisoinnit, mutta myös esimerkiksi se, miten yhden lapsen politiikka on lisännyt paperittomien kiinalaisten määrää. Mari Manninen tuo kirjassaan ilmi muun muassa sen, miten vaikeaa on elämä paperittomana lapsena ja myöhemmin aikuisena. Paperittomana et koskaan pääse virallisesti naimisiin, joten mahdollinen lapsesikaan ei tule saamaan papereita eikä pääse esimerkiksi lääkäriin. Kierre on valmis.

"Te olette lapsia, joita ei pitäisi olla olemassa."

Kirjassa kerrotaan karmeitakin asioita. Miten tyttövauva abortoidaan viikkoa ennen laskettua aikaa ruiskuttamalla hänen päähänsä tappavaa ainetta. Miten perhesuunnitteluviranomaiset pakottavat ihmisiä tekemään sopimuksia: lupaavat esimerkiksi rahaa abortista, mutta todellisuudessa rahat jäävät saamatta. Joissain työpaikkailmoituksissa sanotaan suoraan, että työ ei sovellu ainoille lapsille, sillä ainoaa lasta pidetään ujona ja huonompana kuin sisarusten kanssa kasvanutta.

Toisaalta kirjassa käydään läpi myös yhden lapsen politiikan hyviä puolia. Itse asiassa lähes kaikki kirjassa haastatellut henkilöt lopulta toteavat, että yhden lapsen politiikka on tehnyt Kiinalle hyvää, vaikka se onkin ehkä heille henkilökohtaisesti aiheuttanut surua ja murhetta. Yhden lapsen politiikka on auttanut taltuttamaan Kiinan väestönkasvua, mutta myös esimerkiksi parantanut naisten koulutustasoa ja asemaa etenkin kaupungeissa.

Huonoja puolia taitaa kuitenkin olla enemmän kuin hyviä. Lisäksi tilanne on Kiinassa tällä hetkellä jo sellainen, että lapsia ei synny riittävästi. Ollaan menty täysin toiseen äärilaitaan. Maan ikärakenne on kallellaan, sillä ikääntyviä on paljon. Kiinassa sallitaan perheille nykyisin kaksi lasta, mutta kaikki eivät halua niinkään montaa - osa ei edes yhtä.

Yhden lapsen kansa on vaikuttava kirja. Finlandia-palkintoperusteluissa voittajan valitsija Jörn Donner kuvailee kirjaa riipaisevaksi ja liikuttavaksi. Sitä se todella on.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 45. palkittu tietokirja.

Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteessa kirja täyttää kohdan naisen kirjoittama tietokirja.