"Toivon sinulle kaikkea tarpeeksi. Tarpeeksi aurinkoa valaisemaan päiväsi, tarpeeksi sadetta, jotta osaisit arvostaa aurinkoa, tarpeeksi iloa ravitsemaan sieluasi, tarpeeksi tuskaa, jotta osaisit arvostaa elämän pieniä iloja, ja tarpeeksi kohtaamisia, jotta aina silloin tällöin osaisit jättää myös jäähyväiset."

Otava, 2018, 316 sivua. 
Alkuteos Den röda adressboken, 2017. Suomentanut Tuula Kojo. 

96-vuotias Doris Alm elää yksin kodissaan Tukholmassa. Hänen ainoat sosiaaliset kontaktinsa ovat tapaamiset vaihtuvien kotiavustajien kanssa ja viikoittaiset Skype-puhelut siskontyttärentyttärelle, San Franciscossa asuvalle Jennylle. Doriksen pöydällä on punainen osoitekirja, jonka hän sai isältään pienenä tyttönä. Kirjaan Doris on isänsä kehotuksesta kirjannut kaikkien ystäviensä ja muiden tärkeiden elämänsä varrella tapaamien ihmisten nimet ja osoitteet. Lähes kaikkien osoitekirjassa olevien nimien yli on kuitenkin jo vedetty viiva ja viereen kirjoitettu: KUOLLUT.

Doriksen elämää aletaan keriä auki osoitekirjan nimien kautta. Lähdetään lapsuudesta, kohdasta A. Alm Eric. Kuljetaan siihen päivään, kun Doriksen äiti lähettää 13-vuotiaan tyttärensä maailmalle postauksen alussa kerrotuin saatesanoin. Doriksen matka vie monen mutkan kautta Pariisiin, New Yorkiin ja Englantiin ja lopulta takaisin Tukholmaan. Matkan varrelle mahtuu kaikkea, mitä Doriksen äiti on hänelle toivonut: iloa, tuskaa, kohtaamisia ja jäähyväisiä. Ja tietysti sinne mahtuu myös suuri rakkaus - ja suurta yksinäisyyttä.

Aina välillä kirjan sivuilla palataan nykyhetkeen, jossa Doris elää elämänsä viimeisiä hetkiä. Hänen siskontyttärentyttärensä Jenny haluaa saada selville kaiken, mitä Doriksen elämässä on tapahtunut, ja tuoda vielä iloa ja onnea rakkaan ihmisensä viimeisiin päiviin.

"Elämän varrella törmää niin moniin nimiin. Oletko ajatellut sitä, Jenny? Nimiin jotka tulevat ja menevät. Jotka särkevät sydämen ja saavat kyyneleet silmiin. Joista tulee rakastajia tai vihollisia."

Punainen osoitekirja on hienosti rakennettu kirja. 96-vuotias päähenkilö antaa kirjaan monta näkökulmaa. Kirja kertoo tietysti Doriksen tarinan, joka ei todellakaan ole helpoin eikä onnellisin. Hänen tarinansa osoittaa sen, miten pienet ratkaisut muuttavat asioiden suuntaa ja vaikuttavat koko loppuelämään.

Toisaalta Punainen osoitekirja saa miettimään yksinäisyyttä, jota etenkin monet ikäihmiset kokevat. Kuvaus Doriksen elämästä tuntuu karulta, mutta myös valitettavan todelta. Miten monet ihmiset elävätkään yksinäisinä kodeissaan, ja elämää rytmittävät vain kotiavustajien pikaiset piipahdukset.

"Sairaalan sosiaalikuraattori on papereineen käymässä jo kolmatta kertaa. Doriksen on kolme kertaa täytynyt kuunnella miehen puheita siitä, miten tärkeää olisi että hän myisi asuntonsa ja sijoittaisi varastoon ne huonekalut ja muistot, jotka eivät mahtuisi palvelutaloon. Kolme kertaa hänen on tehnyt mieli kumauttaa miestä päähän jollain kovalla esineellä. Hän kun ei Bastugatania jätä."

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: