"Jen on surullinen. Aiden halua ahänen olevan onnellinen. Yksinkertaista? Muuten ehkä, mutta Jen on vähän päälle kolmikymppinen nainen, jonka poikaystävä on juuri jättänyt toisen naisen vuoksi, ja Aiden on lontoolaisen yrityksen ohjelmoima erittäin kehittynyt, erittäin kallis tekoäly. 

Aiden tuntee Jenin läpikotaisin. Sillä on pääsy kaikkiin Jenin laitteisiin, ja se tuntee Jenin eniten kuuntelemat kappaleet, löytää Jenin lempivalokuvat ja tietää Jeniä inspiroivat mietelauseet. Havaintojensa ja ainutlaatuisten algoritmien perusteella Aiden analysoi, että Jenin täytyisi löytää uusi mies optimaalisen hyvinvoinnin saavuttaakseen. Aidenilla on koko internet saatavillaan, joten sen ei tarvitse etsiä kauaa löytääkseen täydellisen yksilön ja järjestääkseen tapaamisen. Jen vain vaikuttaa hämmästyttävän vastahakoiselta osallistumaan Aidenin aukottomaan suunniltemaan... 

Voiko erittäin tekoälykäs kone kehittää tunneälyn riittävän ajoissa, jotta ehtii laittaa Jenin elämän kuntoon? Ja pystyykö se selvittämään, mikä oikein tekee ihmisolennoista onnellisia?"

Gummerus, 2018, 503 sivua. 
Alkuteos Happiness for Humans, 2018. Suomentanut Antti Autio. 

Miesten kirjoittamat romanttiset viihderomaanit ovat aina mielenkiintoisia. Pidin aikoinaan Graeme Simsionin Vaimotestistä, ja löysin P.Z. Reizinin uutuuskirjasta Onnen algoritmi hyvin paljon samankaltaisuuksia tuon kirjan kanssa.

Onnen algoritmin asetelma on kieltämättä kiinnostava. Rutiiniluontoisten töiden tekemiseen suunnitellut tekoälyt kehittyvät vähän liiankin älykkäiksi, alkavat kehittää itselleen jopa jotain tunteiden kaltaista ja päätyvät sotkeutumaan asioihin, jotka eivät heille kuulu. Nämä teot aiheuttavat sekä onnea ja iloa että surua, hämmennystä ja katastrofeja.

Kirjan kertojat vaihtelevat. Välillä äänessä on Jen, välillä tekoäly Aiden, jonka kanssa Jen työskentelee, ja joka päättää etsiä Jenille sopivan  miehen. Yksi kertojista on Tom, toinen päähenkilö-ihmisistä. Muitakin kertojia on, mutta en paljasta niistä tässä vaiheessa enempää.

"Ihmiskyyneleet ovat mahtavia."
"Aiden!"
"Ne ovat kuin jäätelö, auringon lämpö iholla tai hiuksissa tuivertava tuuli. Kaikki asioita, joita en koskaan saa kokea."
--
"Jos sinun pitäisi syödä loppuelämäsi ajan vain yhtä juustoa, minkä valitsisit?"
"Sinisen stiltonin."
"Vastasit nopeasti ja empimättä."
"Se on juustojen ehdoton kuningas."
Mitäkö minä tein tänään töissä? Juttelin juustoista yhdelle tyypille, jota ei oikeastaan ole olemassa. Entä itse?
"Minulle tuottaa vaikeuksia hahmottaa mauksi kutsuttua ilmiötä", Aiden toteaa. "Tietokoneet pystyvät analysoimaan jopa tunnetun maailmankaikkeuden ulkolaidalla - siis neljänkymmenenkolmen miljardin valovuoden päässä - sijaitsevan tähden kemiallisen koostumuksen, mutta niillä ei silti ole aavistustakaan siitä, miltä briejuusto maistuu. Eikö se ole aivan päätöntä? Taidan itsekin kuulostaa jossain määrin päättömältä."

Tekoäly on päähenkilönä siitä hauska, että se mahdollistaa tarinan viemisen ihan mihin tahansa suuntaan. Käänteitä tässä kirjassa riittääkin, jopa ehkä hieman liiaksi asti. Itse olisin karsinut pois noin sata sivua, sillä varsinkin alussa tuntui siltä, että tiivistäminen olisi tehnyt tarinalle terää.

Kirja on kaikesta huolimatta hyvä ja sen parissa viihtyy mainiosti. Kirja naurattaa, aiheuttaa välillä myötähäpeää tiettyjen henkilöiden puolesta, ja saa toki myös paikoitellen ärsyyntymään. Romantiikkaakin Onnen algoritmissa on, mutta ei yltiöpäisesti.

Täydellistä kesälukemista!

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: