"Kahdeksanhenkisen lestadiolaisperheen arki kainuulaisella maaseudulla on taiteilua ulkoisen nuhteettomuuden ja nuoruuden verenvedon välillä. Kasetilta soi Matin ja Tepon Kissankultaa, asuntovaunussa luetaan salaa Angelika-romaaneja ja presidentti Kekkosen terveydentilasta liikkuu ristiriitaisia huhuja. Tärkeintä on kuitenkin salata isältä kohta seitsemäntoistavuotiaan esikoistyttären harha-askel, joka alkaa näkyä pian päällepäin. 
Vaikka Seija on luopunut uskosta, ympäröivä yhteisö vahtii häntä, eikä valkoisella Chevroletilla kaahaileva tuleva isäkään ole vielä valmis asettumaan aloilleen. Onneksi syksy tuo muutoksen elämään, ja suruttomien pohjalaisenojen vierailukin kirkastaa etenkin nuorimpien sisarusten elämää. Mutta Seijan on kaikesta huolimatta löydettävä lapselleen turvallisempi paikka tulla maailmaan."

Karisto, 2018, 244 sivua.

Nappasin tämän kirjan kirjaston uutuushyllystä sattumalta. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kauniiseen kanteen, toisena kirjailijan nimeen. Helmet-lukuhaasteesta oli täyttämättä vielä kohta “kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi”, ja Tarja Leinosen Koti koivun alla olisi sopiva siihen kohtaan.

Kirjan päähenkilö on kohta 17-vuotias Seija, joka on kotoisin kainuulaisesta lestadiolaisperheestä. Seija ei ole enää uskossa. Hän käy tansseissa, meikkaa, värjää hiuksiaan ja kuuntelee rytmimusiikkia.  Tästä johtuen hän ei ole enää isänsä suosiossa ja on kesän tullen muuttanut pihalla koivun alla tönöttävään asuntovaunuun.

Seija on myös raskaana. Raskaus on vahinko, ja lapsen isä on Seijaa lähes kymmenen vuotta vanhempi, valkoisella Chevroletilla ajeleva Hannu, joka ottaa autonsa kyytiin milloin kenetkin. Raskaudesta ei kerrota isälle, mutta kaikki muut perheestä kuitenkin tietävät - äiti ja viisi pikkusisarusta.

Isälle ei perheessä kerrota montaa muutakaan asiaa. Esimerkiksi sitä, että enot lahjoittivat lapsille vanhan matkatelevision, jota piilotellaan Seijan asuntovaunussa.

Seija ottaa vastaan kuvan, jossa hännäkäs lapsi keinuu eikä kysy lupaa vaan haluaa syntyä juuri Seijan maailmaan, jossa ei ole paikkaa vauvankokoiselle ihmiselle.

Kirjassa kuvataan lestadiolaisperheen elämää hienosti. Sitä ei osoitella liikaa, vaan asioista kerrotaan niin kuin ne ovat, tapahtumat etenevät ikään kuin omalla painollaan. Kaiken taustalla on kuitenkin koko ajan lestadiolaisuus. Miten asioita salaillaan, miten äiti toimii perheessä välikätenä, joka tietää, ei ehkä hyväksy, mutta auttaa silti salailemaan asioita isältä. Ja sitten toisaalta miten asioita salataan muulta yhteisöltä, tai ainakin yritetään salata. Yhteisö kuitenkin tarkkailee ja jutut liikkuvat kylällä äkkiä.

Kirja pyörii pitkälti Seijan perheen ympärillä. Eletään kesää, joten päivät kuluvat kotitöitä tehdessä. Tarina kertoo pitkälti Seijasta ja hänen sisaruksistaan, heidän kesäpäivistään. Arjen kuvaus on kiinnostavaa ja Leinonen kirjoittaa siitä kauniisti ja taidokkaasti. Teksti soljuu eteenpäin ja tunnelmaan on helppo päästä sisälle.

Äiti tulee pienestä huoneesta ja Seija tarkistaa: koko ajan hymyyn kaartuneilla huulilla on hento kerros persikan sävyistä punaa, ihan aavistus vain, ettei sitä huomaa kuin se, joka osaa katsoa. 

Arjen ja lestadiolaisuuden lisäksi läsnä on koko ajan Seijan raskaus. Millainen äiti Seijasta tulee ja millaiseen maailmaan lapsi syntyy? Onko isä mukana kuvioissa?

Koti koivun alla on hieno kirja, joka pääsi yllättämään. En odottanut mitään, mutta sainkin hyvin kirjoitetun, kieleltään kauniin tarinan, jota oli ilo lukea. Lisää kiinnostavuusarvoa kirjaan tuo se, että se on osittain omaelämäkerrallinen. Tarja Leinonen on kotoisin lestadiolaisperheestä Kainuusta, hänellä on viisi sisarusta, hän luopui uskosta teini-ikäisenä ja tuli raskaaksi 17-vuotiaana.

Heinäkuun kuumuus hohkaa asfaltista, ja Seija puristaa valokuvaa, josta kukaan muu paitsi lääkäri ja hän itse ei tiedä. 
Seijan elämä on muuttunut peruuttamattomasti. 
Se on kääntynyt leveältä kuohuvalta uomalta kivikkoiseen ja kapeaan pikkupuroon, joka mutkittelee kaukaisten  metsien hämärään, niin hämärään, ettei sinne saata vielä nähdä.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 37. kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: