Lokakuun luetut

16.52


Marraskuu on tullut ryminällä, melkein huomaamatta. On siis aika listata lokakuussa luetut kirjat. Kuukausi oli aika kiva: luin yhteensä seitsemän kirjaa. Yksi näistä kirjoista tuli kuunneltua äänikirjana.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 2. Sairaus

Gardellin trilogian ensimmäinen osa oli todella vaikuttava, mutta toinen osa ei yltänyt ihan samaan. Hyvästä kirjasta oli kuitenkin kyse, vaikka aihe onkin rankka ja ahdistava. 

★★★★


Clare Mackintosh: Anna minun olla

Psykologinen trilleri, jossa kaikki kääntyy yhtäkkiä päälaelleen. Mackintosh taitaa juonenkuljetuksen ja kirja on hyvä, ei siitä mihinkään pääse. Naisen kolmas trilleri alkaa kuitenkin jo vähän toistaa aiempia. 

★★★★

» Lue koko arvio

Emma Vepsä: Asfalttivolgaa etelään

Ihan huikea kirja! Valokuvaaja-toimittaja Emma Vepsä päättää liftata keskellä talvea Moskovasta Afganistaniin. Retkellään hän haluaa todistaa, että ihimset ovat ystävällisempiä ja avuliaampia kuin usein oletetaan. Kirja tarjoaa hienon kurkistuksen erilaisiin kulttuureihin ja on jo pelkän liftausmatkan kuvauksena kiinnostava. Kuukauden paras!

★★★★★


Jere Nurminen: Kiira - Ehjäksi särkynyt (äänikirja)

Kiira Korven elämäkerta on taidokkaasti kirjoitettu kirja. Kuuntelin sen äänikirjana ja koin kirjan kanssa sekä monia ilon hetkiä että myös vähän surua ja ahdistusta. Kiira Korpi kertoo elämästään todella avoimesti ja päästää lukijan lähemmäs kuin moni muu urheilija. 

★★★★


Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa

Satiiri, jossa kritisoidaan työelämän mahdottomia vaatimuksia ja muuta työkulttuuria. Kirja sijoittuu tavarataloon, ja hyvistä elementeistä huolimatta tarina jää minulle etäiseksi. 

★★★


Amanda Vaara: Yösähköä

Majatalo Villa Venlasta -kertovan viihdesarjan toinen osa. Pidin kovasti ensimmäisestä, mutta tämä ei yltänyt samalle tasolle. Tosi kevyttä hömppää, ihan jees sellaista, mutta tässä kirjassa tapahtui liikaa. Lisäksi kaikki juonikuviot jäivät lopussa ihan kesken - varmaan sarjan seuraavaa osaa petaamaan. 

★★★


Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

Piinaava trilleri, joka sijoittuu eläintarhaan kolmen tunnin aikavälille. Pääosassa ovat äiti ja hänen pieni poikansa, joiden henki on uhattuna. Juoni on taitavasti punottu, vähän liiankin todentuntuinen, ja keskeisessä roolissa on äidin ja pojan välinen suhde. 

★★★★




You Might Also Like

0 comments