Huhtikuun luetut
11.30
Huhtikuu on ollut määrällisesti tämän vuoden paras lukukuukausi. Ihmettelen itsekin, miten ihmeessä olen ehtinyt lukea näin paljon, koska töissä on ollut vielä erityisen kiireinen kuukausi ja kotona tilaa lukemiselta on vienyt muun muassa ikkunaremontti.
Kaikesta kiireestä huolimatta luin kuukauden aikana 11 kirjaa. Mukaan mahtuu hyvin erilaisia kirjoja, mutta viime aikoina olen ollut erityisesti jännityskirjojen tarpeessa. Se näkyy huhtikuun luetuissa, joista kuusi on jännityskirjoja.
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Ensimmäiseksi sain huhtikuussa luettua maaliskuun lopussa aloitetun Taivaalta tippuvat asiat. Pidin siitä, mutta en yhtä paljon kuin tammikuussa lukemastani Ahavan kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa. Taivaalta tippuvat asiat vetosi minuun ennen kaikkea kauniilla tekstillään.
★★★★
Annastiina Storm: Me täytytään valosta
Annastiina Stormin Me täytytään valosta oli iloinen yllätys. Kirja teki vaikutuksen jo lukuhetkellä, mutta vielä jälkikäteenkin se on noussut mieleen monta kertaa. Me täytytään valosta on erityisen hieno sen tyylin ja rakenteen ansiosta. Kertojat vaihtelevat tiuhaan ja välillä tarina etenee runojen avulla. Lukijaa ei todellakaan päästetä helpolla, mutta ei tarvitsekaan.
★★★★
Fiona Barton: Leski
Tätä aloin kuunnella äänikirjana jo maaliskuun puolella. Odotukseni olivat kovat, mutta jouduin pettymään. Aihe olisi mielestäni taipunut parempaan, mutta nyt kirja eteni omaan makuuni liian hitaasti eikä ollut kannessa kuvatun "pelottavan jännittävä". Lenkkikuunneltavana Leski vielä toimi, mutta kirjana luettuna olisin sen todennäköisesti jättänyt kesken.
★★★
Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina
Melkein tosi tarina herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Mietin koko ajan, että haluaisin jättää kirjan kesken, mutta toisaalta se kuitenkin koukutti lukemaan niin kovasti, että ahmin kirjan loppuun nopeasti. Mikä siinä sitten ärsytti? En tiedä, ehkä ei lopulta mikään. Melkein tosi tarina toi minulle monella tapaa kirjat Jumalat juhlivat öisin ja Totuus Harry Quebertin tapauksesta, joten ehkä ärsyynnyin hetkeksi niiden yhtäläisyyksistä. Kokonaisuutena kuitenkin pidin Melkein tosi tarinasta kovasti.
★★★★
Pauliina Susi: Seireeni
Kaipasin vauhdikasta ja jännittävää luettavaa ja sitä myös sain. Seireenissä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta taustalla oli asiaa ja ajankohtaisia teemoja.
★★★★
Piia Leino: Taivas
Dystopiat ovat tämän hetken juttu, niin minun kuin monien muidenkin lukemistoissa. Piia Leinon Taivas tarjoaa Helsinkiin vuoteen 2058 sijoittuvan dystopian, joka ei ole kovin ruusuinen. Koin kirjan melko ahdistavaksi, mutta taidokas se kyllä on.
★★★★
J.S. Monroe: Löydä minut
Lähdin lukemaan tätä kirjaa pelokkain tuntein, sillä moni oli kuvaillut tarinaa turhan raa'aksi. Kirja koukutti minut lukemaan nopeasti ja ilahdutti todella yllättävillä juonenkäänteillään. Väkivaltaakin kirjan loppuun mahtui, myös raakaa sellaista, mutta itse en kokenut kirjaa kuitenkaan mitenkään poikkeuksellisen raa'aksi trilleriksi.
★★★★
E.O. Chirovici: Peilien kirja
Tämä kirja pyörittää lukijaa moneen suuntaan ja olo on kuin peilitalossa. Kirjassa ratkotaan psykologian professorin murhaa, ja käänteitä riittää. Väkivallaton dekkari, joka toimii.
★★★★
Jean Ramsay, Kalle Björklid: Anssi Kela - Kosketusetäisyydellä
Tähän kirjaan tartuin oikeastaan vain Helmet-lukuhaasteen kannustamana ja kuuntelin kirjaa juoksulenkeillä äänikirjana. En kuuntele Anssi Kelan musiikkia, mutta yllätyin siitä, miten mielenkiintoista tätä kirjaa oli kuunnella.
★★★
Clare Mackintosh: Minä näen sinut
Mackintoshin Annoin sinun mennä tuotti minulle pettymyksen, sillä koin sitä lukiessa tulleeni liian huijatuksi. Siksi lähdin lukemaan tätä kirjaa hieman pelokkain odotuksin. Onneksi en joutunut tällä kertaa pettymään. Minä näen sinut oli toimiva kokonaisuus, joka piti tiukasti otteessaan. Onneksi en itse juuri matkusta julkisilla kulkuvälineillä...
★★★★
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Olen Sinisalo-fani. Jostain kumman syystä minulle kesti kuitenkin näin kauan tarttua tähän Sinisalon esikoisteokseen ja Finlandia-voittajaan. Jotain ehkä kertoo se, että pari ensimmäistä sivua luettuani kasvoilleni nousi hymy. Tiesin, että pitelin käsissäni hienoa kirjaa ja että tulisin pitämään siitä. Niin pidin, valtavasti, vaikka tarina onkin todella erikoinen. Se ei kuitenkaan ole yllätys, kun on kysymys Sinisalon kirjasta.
★★★★★
Tekstit
0 comments