"Jo turvatarkastus Barcelonan satamassa enteilee vaaraa, kun Leia Laine nousee siskonsa Ripsan kanssa Välimerellä seilaavaan luksusristeilijään. Lomanviettoa alkavat pian varjostaa muutkin oudot sattumukset. Edes ylenpalttiset all-inclusive-tarjoilut ja taidokkaat varietee-esitykset eivät pysty peittämään sitä tosiasiaa, että jollakulla Seireenin 5000 matkustajasta on pahat mielessä. 
Kun Leia lopulta joutuu kasvokkain paitsi globaalin eriarvoisuuden ja terrorin uhan - myös menneisyytensä aaveen kanssa, rento lomailu vaihtuu pakokauhuun. 
Samaan aikaan Välimeren toisella laidalla yksitoistavuotias Amira kipuaa vanhempineen ihmissalakuljettajien heiveröiseen paattiin." 

Tammi, 2017, 522 sivua. 

Seireeni on itsenäinen jatko-osa Pauliina Suden Vuoden johtolanka -palkitulle Takaikkunalle. Pidin Takaikkunasta kovasti, joskaan en enää oikein muista, mitä kirjassa tapahtui.

Kun aloin lukea Seireeniä, oloni oli alusta asti todella hämmentynyt. Tuntui, että olen lukenut kirjan aikaisemminkin. En tiedä olivatko syynä yhtäläisyydet Takaikkunaan, sillä en muista tuosta Suden aikaisemmasta teoksesta tarpeeksi. En antanut tuttuuden tunteen kuitenkaan haitata ja viihdyin Seireenin parissa mainiosti. Se tarjosi vauhdikasta ja jännittävää luettavaa, ja juuri sitä tähän väliin kaipasin. Kirjan juoni ei ollut järin yllättävä, mutta viihdytti hyvin tämän runsaan 500 sivun verran.

Myös tarinan asetelma on mielenkiintoinen. Mitä kaikkea kätkeekään taakseen risteilijöiden luksuselämä? Reissusta yritetään tehdä täydellinen matkustajille, mutta taustalla paiskitaan töitä 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa, ilman lomaa ja ilmaan vapaapäiviä. Niin ainakin tässä kirjassa, ja on kamalaa ajatella, toimivatko Välimerellä ja muualla maailmassa seilaavat risteilijät oikeastikin näin.

Leian ja Ripsan risteilyn rinnalla seurataan ihmissalakuljettajien matkaa. Samalla merellä luksusristeilijän kanssa seilaa pikkuruinen paatti, josta heivataan laidan yli lastia sitä mukaa kun painoa todetaan olevan liikaa. Tätä sivujuonta seurataan kohtalaisen vähän, mutta sillä on siitä huolimatta tärkeä osa koko tarinassa.

Pauliina Susi kirjoittaa helppolukuista tekstiä ja hänen kirjojensa parissa on helppo viihtyä. Meno on vauhdikasta, joten tylsää ei tule, eikä kirjaa meinaa malttaa laskea käsistään. Jännitystä riittää, mutta väkivallalla ja raakuuksilla ei kuitenkaan mässäillä. Juonenkäänteistä aivan jokainen ei ehkä tunnu aivan todelliselta, mutta se ei erityisemmin haittaa. Takaikkunan tapaan myös Seireeni kytkeytyy hienosti ajankohtaisiin teemoihin, tässä tapauksessa muun muassa ihmissalakuljetukseen ja terrorismiin.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17. kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa. Seireenissä niitä on useita: esimerkiksi ihmissalakuljetus ja “orjatyövoiman” käyttö.

Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteessa Seireeni täyttää kohdan naisen kirjoittama dekkari.

Lisäksi Seireeni sopii Kirjoja ulapalla -lukuhaasteeseen.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

• Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika, jonka mielestä Seireeni on “huikea, ajan hermoilla uiva psykologinen trilleri”. 
• Luetut-blogin Mari, jonka mielestä Seireeni tarjoilee ihan kelvollista risteilytrilleriä. 
• Mininkirjat-blogissa kuvaillaan kirjaa hyvin jännittäväksi.