Laurie ei usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Kunnes eräänä joulukuisena päivänä hän näkee bussinikkunasta miehen, jonka silmistä hän ei pysty irrottamaan katsettaan. Laurie ei voi tunteilleen mitään, vaikka hän tietää, ettei ehkä koskaan näkisi miestä uudelleen. Vuotta myöhemmin hänen ystävänsä esittelee joulupirskeissä uuden rakkaansa: saman miehen, jota Laurie ei ole vieläkään saanut mielestään.

Otava, 2018. 429 sivua. 
Alkuteos One day in December, 2018. Suomentanut Satu Leveelahti. 
Äänikirja 12 h 38 min, lukija Kati Tamminen. 

Kaipasin joulun alla jotain kevyttä ja romanttista luettavaa, joka mieluiten sijoittuisi joulun aikaan. Tätä juuri niillä main kovasti hehkutettiin, Storytelkin mainosti kirjaa ajankohtaan sopivana, joten valinta oli helppo.

Romanttista ja kevyttä todella sain, mutta valitettavasti Ole minun ei ollut täysin minun kirjani. Se oli pitkä ja hitaasti etenevä, ja mietin moneen kertaan, milloin tämä oikein loppuu.

Josie Silverin esikoisteos alkaa siitä, kun Laurie näkee bussin ikkunasta miehen, johon hän rakastuu ensisilmäyksellä. Tunne on molemminpuolinen, mutta Laurie ei löydä miestä mistään. Laurien paras ystävä Sarah kuitenkin tapaa unelmiensa miehen, ja pian paljastuu, että mies, Jack, on juuri se "bussipoika", jota Laurie on kuumeisesti koittanut löytää. Asiaa ei kuitenkaan - tietenkään - paljasteta Sarahille.

Asetelma on kiinnostava, mutta se ei aivan toimi. Tarina junnaa moneen otteeseen paikoillaan. Pitkissä kirjoissa parhaita puolia on yleensä henkilöihin kiintyminen, mutta tässä niin ei käy. Osa henkilöistä alkaa muuttua sivujen mittaan jopa ärsyttäviksi. Näin käy esimerkiksi Jackille, joka muuttuu niin raivostuttavaksi tyypiksi, että kukaan normali ihminen ei todellakaan jaksaisi kuolata hänen peräänsä.

Kirja sijoittuu hyvin pitkälle aikajaksolle. En tarkalleen päässyt kärryille siitä, mitä vuotta milloinkin elettiin, sillä äänikirjaa kuunnellessa vuosien vaihtumista oli vaikea seurata. Oletan kuitenkin, että aikajakson pituus oli noin kymmenen vuotta. Näihin vuosiin mahtuu paljon, varsinkin, kun seurataan käytännössä kolmen henkilön elämää, mutta välillä tuli sellainen olo, että hieman vähemmätkin elämänvaiheet olisivat riittäneet.

"Two people. Ten Christmases. One unforgettable love story."  Näin mainostetaan kirjan kannessa. Joulu jäi kuitenkin tarinassa hyvin pieneen rooliin. Kannen perusteella odotin myös David Nichollsin Sinä päivänä -romaanin kaltaista rakennetta: että henkilöitä seurattaisiin päivän verran joka vuonna, mutta sitä tämä kirja ei tarjonnut. Henkilöitä kyllä seurattiin aina päivänä silloin ja toisena tällöin, mutta mitään logiikkaa päivät eivät noudattaneet.

Ole minun on varsin kliseisellä kaavalla etenevä romanttinen viihderomaani, joka ei tarjoa mitään yllättävää. Ihan luettava (kuunneltava), mutta en vakuuttunut niin paljon, että viitsisin lukea kirjailijan tulevaa tuotantoa.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sijoittuu kohtaan 6. Rakkausromaani.

Se sopii myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
12. Kirja liittyy Iso-Britanniaan (kirja sijoittuu pääosin Iso-Britanniaan)
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: