"Oletko tyytyväinen elämääsi?" ovat viimeiset sanat, jotka kvanttifyysikko Jason Dessen kuulee, ennen kuin naamioitunut sieppaaja kolkkaa hänet. Kun Jason tulee tajuihinsa, maailma tuntuu nyrjähtäneen sijoiltaan. Enää hän ei ole nukkavieru fysiikan professori vaan juhlittu nero, joka onnistui siinä missä luuseri-Jason epäonnistui. Paitsi että pian unelma osoittautuu painajaiseksi. Seuraa kiihkeä pakomatka rinnakkaistodellisuuden syövereihin, sinne missä odottaa Jason Dessenin pahin vihollinen. 

Tammi, 2017. 400 sivua. 
Alkuteos Dark Matter, 2016. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 

Blake Crouchin Pimeää ainetta oli ollut minulla lainassa kirjastosta hävettävän kauan. Olin lainannut sen joskus jonkin blogi- tai bookstagram-suosituksen perusteella, ja kävin vielä lainaamassa sen kirjastossa uudelleen, kun kolmen kuukauden uusimisraja verkossa tuli vastaan.

Halusin koko ajan lukea kirjan, sillä rinnakkaistodellisuuteen tempautuneen kvanttifyysikon tarina kuulosti kaikessa kummallisuudessaan kiinnostavalta. Aina tuli kuitenkin "kiireellisempiä" kirjoja, jotka sysäsivät tämän tieltään.

Sitten tuli loppiaisen lukumaraton, jolle kaipasin nopeatempoista luettavaa. Oli ehdottomasti tämän kirjan vuoro.

Valinta kannatti, sillä Pimeää ainetta tempaisi heti mukaansa. En olisi malttanut nukkua, sillä halusin tietää, miten tarinan päähenkilölle Jasonille käy. Luin kirjan lopulta lukumaratonin aikana eli 24 tunnin sisällä, mutta todellisuudessa käytin siihen ehkä nelisen tuntia. Kirja siis on todellinen ahmaisukirja, se on nopealukuinen ja käänteitä riittää.

Tämä lienee epätodellisin hetki, jonka olen kokenut sen jälkeen, kun palasin tajuihini laboratoriossa - tämä kun istun vierashuoneessa asunnossa, jonka omistaja on minun vaimoni, vaikka ei olekaan, ja puhun pojasta, jota meillä ei ilmeisesti ole koskaan ollut, ja elämästä, joka ei ollut meidän elämämme.

Pimeää ainetta kertoo siis kvanttifyysikko Jasonista, joka päätyy rinnakkaistodellisuuteen. Se on jo tarina sinänsä, mutta varsinaisesti kirja keskittyy Jasonin matkaan, kun hän yrittää palata takaisin kotiin vaimonsa ja lapsensa luo - siihen oikeaan todellisuuteen, hänen todellisuuteensa.

Kuulostaa päättömältä, ja ehkä vähän onkin sitä, mutta Blake Crouch kirjoittaa lennokasta tarinaansa sen verran hyvin, että hetkittäin alan itsekin miettiä, onko tuolla jossain rinnakkaistodellisuuksia, joissa kaikki mahdolliset elämän kulkusuunnat toteutuvat.

Tämä on neljäs Chicago, jossa olemme käyneet sen jälkeen, kun pakenimme sairauden ja kuoleman maailmasta. Kaikki ovat tämän tavoin tuntuneet melkein kotikaupungilta. 

Crouchin teksti on helppolukuista ja yksinkertaista. Tässä kirjassa mennään ehdottomasti juoni edellä, mutta mikäs siinä, kun juoni on näinkin vetävä.

Ajoittain kirjassa esiintyy pientä epäuskottavuutta (niin siis ihan kuin rinnakkaistodellisuudet ja niiden välillä matkustaminen eivät olisi tarpeeksi epäuskottavia), muun muassa siinä, miten helposti ihmiset uskovat päähenkilön kertomukset rinnakkaistodellisuudesta. Kun näiden ei anna haitata, on kirja viihdyttävä ja lukukokemus mainio. Tämä on täydellistä viikonloppu- tai lomalukemista, tai miksei pään nollausta rankan työpäivän jälkeen.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi.

Se sopii myös kohtiin:
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
36. Kirjassa ollaan yksin

Jos maailmoja on äärettömästi, kuinka minä löydän sen, joka on ainutlaatuisesti juuri minun? 

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: