12-vuotias Gwenni rakastaa lukemista ja eläimiä - ja osaa lentää öisin! Unen ja valveen rajamailla Gwenni liitää uinuvan kylän yllä ja miettii omia hupsuja ajatuksiaan - niitä joista äiti lakkaamatta häntä moittii. Kunnes eräänä yönä kaikki muuttuu: Gwenni löytää naapurin miehen hukkuneena. Koko tuttu arki nyrjähtää paikaltaan ja vuosia peitellyt salaisuudet pulpahtavat rajulla tavalla pintaan.

Karisto, 2010, 338 sivua.
Alkuteos The Earth Hums in B Flat, 2009. Suomentanut Kirsi Ohrakämmen. 


Hiljaisuus soi h-mollissa kertoo pienen kylän tarinaa 1950-luvun Walesissa. Kirjan kertoja on 12-vuotias Gwenni, joka lentää öisin ja pelkää hyllyllä olevia naamamukeja, jotka kuuntelevat kaikkea, mitä kodissa puhutaan. Gwenni häälyy lapsuuden ja teini-iän rajamailla, inhoaa poikia, ja katsoo maailmaa vielä lapsen näkökulmasta. Silti hän joutuu näkemään ja kokemaan asioita, joissa olisi monella aikuisellakin sulateltavaa.

Kirja käynnistyy omaan makuuni hitaasti. Vaikutelma hitaasta alusta johtuu ehkä siitä, että kestää jonkin aikaa päästä Gwennin pään sisälle. Jossain vaiheessa teksti kuitenkin imaisee täysillä mukaansa.

Mari Strachan kirjoittaa kaunista ja paikoitellen satumaistakin tekstiä. 12-vuotiaan kertojan kontrasti käsiteltävien aiheiden vakavuuden kanssa on hieno. 50-luvun Walesilainen kylä on täynnä salaisuuksia ja salailua, eikä mikään ole oikeastaan sitä, miltä se näyttää. On mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa ja murhatutkintaa, jossa Gwenni yrittää epätoivoisesti auttaa leikkimällä etsivää.

“Tuntuu siltä, että alan ajelehtia kuin virrassa kelluva keppi. En saa nukahtaa. Joten sen sijaan kohoan sängystä korkealle taivaalle. Lentäminen on taianomaista, pilvet katoavat näkyvistä, paitsi silloin kun haluan maata niiden päällä. Ja jos kuun valo on kalpeaa, tähdet valaisevat taivasta sen sijaan. Onkohan lentämisessä niin paljon taikaa, että löydän johtolankoja?” 

Kaiken aikaa mukana on myös niitä tavallisia 12-vuotiaan elämän asioita. Mitä tapahtuu, kun paras kaveri ei enää olekaan paras kaveri? Tai kun sisko karkaa poikaystävän luokse, pitääkö siitä kertoa äidille?

Hiljaisuus soi h-mollissa on miellyttävää vaihtelua siihen, mitä tavallisesti tulee luettua. Lapsen näkökulma tuo käsiteltäviin aiheisiin ihan uuden ulottuvuuden. Samalla se tarjoaa kirjailijalle mahdollisuuden kirjoittaa sellaista satumaista tekstiä, joka ei olisi aikuisen näkökulmasta kerrotussa romaanissa mahdollista.

Erityispisteet täytyy antaa kirjan nimestä. Voiko olla kauniimpaa?

“Kuinka rehevää ruoho onkaan ja kuinka korkeita ympärillä olevat pensasaidat. Perhoset lepattavat nupuilla olevan kuusaman ympärillä ja orapihlajan kukat vaahtoavat kuin meri. Älä vie valkoisia kukkia kotiin tai äitisi kuolee. Keräsin kerran äidille kimpullisen vuokkoja, joiden terälehdet olivat hauraita kuin perhosen siivet, mutta hän nappasi kimpun kädestäni ja heitti sen ulos tielle, missä kukat makasivat päiväkausia kuihtumassa, kunnes tuuli vei ne.”

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: