On lauseita, jotka jakavat ajan kahtia. Yhdellä tällaisella nainen menettää miehensä. Hän seuraa, miten miestä on päivä päivältä vähemmän ja kuinka sekä tuleva että mennyt romahtavat tuntemattomaan - kuin laivat, jotka tippuvat kartan reunalta sinne, missä merihirviöt elävät. 

Nainen haluaa merkitä miehen muistiin ennen kuin tämä katoaa. Nainen haluaa todistaa, että hänellä oli kerran mies. Mutta kuvien päälle lipuu toisia kuvia: Kolumbus suutelemassa Intian hiekkaa. Kolumbus piirtämässä karttaa, joka asettaa vuoret, saaret ja satamat paikoilleen. Kolumbus huutamassa myrskyyn: “Intia oli siellä!”

Ja nainen miettii: on mahdollista seistä rantahiekassa, piirtää saari kartalle ja antaa sille nimi, ja samaan aikaan olla maanosan verran väärässä. Hän muistaa miehensä jokaisen yksityiskohdan ja sanoo: nämä olivat totta. 

Gummerus, 2017, 231 sivua

Olin törmännyt tämän kirjan nimeen siellä täällä ja laittanut teoksen aiheen perusteella varaukseen, En ollut lukenut mitään kirjasta kirjoitettuja arvosteluja, enkä siis aivan tiennyt, mitä odottaa.

Vaikutuin.

Ennen kuin mieheni katoaa on vaikuttava sekä aiheensa, sisältönsä että tyylinsä ansiosta. Kirja kertoo erään naisen tarinaa. Kaikki alkaa siitä, kun naisen aviomies ilmoittaa, että on aina halunnut olla nainen. Alkaa ajatusten myllerrys, elämän muutos.

Samalla rinnalla kulkee tarina Kolumbuksesta, joka seilaa halki meren, yrittää päätyä Intiaan ja päätyykin Amerikkaan. Alussa Kolumbus hämmentää. Mitä ihmettä kaikille tuttu tarina Kolumbuksessa tekee tällaisessa kirjassa? Pidemmälle lukiessa yhtäläisyydet toisen tarinan kanssa ovat ilmiselviä.

Selja Ahavan teksti on käsittämättömän kaunista. Se ei ole lainkaan vaikeaa vaan paikoitellen aika korutontakin. Lyhyitä lauseita, toteavuutta. Se välittää kuitenkin hienosti kirjan päähenkilön ajatuksia ja hänen tunteitaan.

"Haluan paeta vieraaseen kaupunkiin. Haluan herätä ja todeta, ettei tämä ole totta. Haluan sanoa: pukeudu yksin, pukeudu puutarhassa, pukeudu kun minä en näe, tai sopisiko että olet naisellinen mies, anna naisellesi pieni ääni, kerran viikossa, salaa. Ole nainen, mutta tarvitseeko sen näkyä?"

Aiheeltaan Ennen kuin mieheni katoaa on mielettömän kiinnostava. Entistä kiinnostavammaksi kirjan tekee se, että teksti perustuu Selja Ahavan omakohtaisiin kokemuksiin. Teksti näyttää rehelliseltä ja todelliselta, joten on helppo uskoa, että taustalla on omia kokemuksia.

Jollain tavalla kirja tuo mieleen Laura Saven Paljain jaloin. Se teki myös valtavan vaikutuksen, ja myös siinä kirjailija kirjoitti omista kokemuksistaan - mahdollisesti vielä todenmukaisemmin kuin Ahava. Aihe oli tietysti eri: syöpä.

Selja Ahavan kirjaa on kritisoitu siitä, että se kertoo vain tarinan yhden puolen. Nainen on se kärsijä, joka joutuu kestämään, kun mies haluaakin olla nainen. Miksei ajatella, miltä miehestä tuntuu?

Itse mietin lukiessa samaa. Päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä kirja on pyhitetty vain naisen näkökulmalle. Tämä on jonkinlainen selviytymistarina: miten ihminen voi päästä yli siitä, että joku hänelle rakas henkilö onkin jotain muuta kuin tämän on aina kuvitellut olevan. Miehen näkökulma ei olisi mahtunut tähän teokseen, tai jos olisi, teos olisi ollut aivan erilainen.

"Kaikki on normaalia, ja samaan aikaan ihan totaalisen väärin ja irrallaan. Arkea lyödään puukolla. Isku voi olla lause tai kuva."

Siitä olen samaa mieltä, että takakannen tekstiä olisi voinut miettiä tarkemmin. Siinä kuvaillaan, että “Ennen kuin mieheni katoaa on brutaalin rehellinen tutkielma todellisuuden odottamattomasta luonteesta ja kipeästä luopumisesta. Ahavan voimakas mutta pakoton ilmaisu tekee uskomattomasta tarinasta ja inhimillisestä tragediasta vavahduttavaa romaanitaidetta.” Ehkä ei ole ihan korrektia kuvailla aihetta inhimilliseksi tragediaksi, vaikka se varmasti jostain näkökulmasta katsottuna sellainen onkin.

"Minä rakastin miestä, jonka sisällä oli valkoinen laakso. Miestä joka oli vain reunoja. Miestä josta oli maalattu kuusi muotokuvaa, mutta yksikään niistä ei ollut totta."

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: