2017, Jalava, 331 sivua. 
Toimittanut Juri Nummelin
Kirjoittajat: Markus Harju, Artemis Kelosaari, Juha-Pekka Koskinen, Markus Leikola, Anne Leinonen, Heikki Nevala, Sari Peltoniemi, Tiina Raevaara, Marika Riikonen, Johanna Sinisalo, Vesa Sisättö, Shimo Suntila ja Johanna Venho

Rakastan satuja. Luin lapsena paljon satuja, ja kirjahyllystäni löytyy edelleen monta satukirjaa. Välillä lueskelen illalla sängyssä Grimmin satuja, ja ne ovat yhtä hyviä edelleen. Suosikkisarjani Netflixissä on tällä hetkellä Olipa kerran, jossa ihastelen sitä, miten vanhoja satuja on lähdetty kehittämään eteenpäin.

Olin siis todella innoissani, kun törmäsin jossain Juri Nummelinin toimittamaan kirjaan Sadan vuoden unet: Satuja aikuisille. Siinä 13 kirjailijaa on tarttunut vanhoihin satuihin ja tehnyt niiden pohjalta omat, aikuisille suunnatut versionsa. Kirjoittajien joukossa on tuttuja nimiä, mutta myös nuoria, tuoreita kirjailijoita.

En joutunut pettymään. 13 novellin joukkoon mahtuu jos jonkinmoista. Tyttö satuttaa kätensä leipäveitseen ja nukahtaa sadaksi vuodeksi, kissa auttaa köyhää poikaa selviämään ja prinssillä on kenkäfetissi.

Osa novelleista on hyvinkin satumaista, osa taas raakaa, ahdistavaa ja väkivaltaistakin. Osa novelleista on samankaltaisia kuin esikuva-satunsa, osa taas on lähtenyt todella tuoreille poluille. Vaikka olen aika hyvin saduista perillä, en silti tunnista jokaisen novellin taustalla olevia satuja. Kirjan lukeminen saa Googlen laulamaan, kun haluan tarkistaa, miten joku satu oikeasti meneekään. Erityisen kiinnostavia ovat myös kirjan lopussa olevat pätkät, joissa kirjailijat avaavat novelliensa syntyä ja satuja niiden taustalla.

Koska kirjailijoita on monta, ovat sadut keskenään hyvin erilaisia. Siksi joukkoon mahtuu myös sellaisia, jotka eivät välttämättä ole aivan täysin omaan mieleen. Onneksi niitä ei kuitenkaan ole montaa. Valtaosa novelleista on sellaisia, joiden seurassa viihdyn erinomaisesti. Eniten pidän suosikkini Johanna Sinisalon Hantasta ja Kertsistä, jossa Hannu ja Kerttu on tuotu nykypäivään.

“Pena ajaa aika pitkään pientä sivutietä ennenku ollaan sen talolla. Talo on melko iso ja se on varmaan vanha, se on puusta tehty ja ruskeeks maalattu ja siinä on valkonen kuisti ja valkoset räystäät ja ikkunankarmit on koukeroisia ja reikäsiä, koko talosta tulee mieleen piparkakut ja niitten koristelut.”

Nautin kovasti Tiina Raevaaran synkkäsävyisestä Korpista ja Artemis Kelosaaren Marleena ja uusi maailma -sadusta, jossa Marleena herää tuhoutuneesta kaupungista ruumiiden keskeltä. Mieleeni on myös Shimo Suntilan Tyttö nimeltä Kari -tarina, joka hyödyntää sadun erilaisia elementtejä, vaikka ei suoraan pohjaudukaan mihinkään tiettyyn satuun.

Monet novelleista jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Siksi kirjan lukeminen etenee hitaasti. On pakko pitää taukoja novellien välissä, jotta saa välillä nollattua ajatuksia.

Sadan vuoden unia lukiessa muistan myös sen, miksi en ole lukenut paljon novelleja. Tuntuu siltä, että hyvän novellin kirjoittaminen on erityisen vaikea laji. Monet novellit lähtevät hyvin, etenevät hienosti, mutta kun on lopun aika, tarina päättyy kuin seinään. Se tuntuu väärältä ja pilaa monta hyvää novellia - joitain myös tässä kirjassa.

Mielelläni kuitenkin lukisin enemmän (hyviä) novelleja. Onko suosituksia? 
Tai onko sinulla suositella hyviä aikuisten satuja tai muuten vain satumaisia romaaneja? Vinkkaa alle!

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: