Jojo Moyes: Tähtien antaja

18.51

Gummerus, 2020. 448 sivua. 
Alkuteos The Giver of Stars, 2019. Suomentanut Heli Naski. 

Mikä huikea kirja! Tähtien antaja on erilaista Jojo Moyesia - jotain sellaista, mitä en ollenkaan osannut odottaa. En siis oikeastaan lainkaan etukäteen tiennyt, mistä kirjassa on kyse, sillä minulle riitti, että se oli Moyesin uutuus. 

Lukemisen aloitettuani hämmennyin, mutta sitten yllätyin iloisesti. Ja nautin!

Toisin kuin Moyesin aiemmat kirjat, Tähtien antaja sijoittuu kokonaan menneisyyteen. Useinhan Moyes kirjoittaa joko nykypäivään sijoittuvaa tai vaihtoehtoisesti kahdessa aikatasossa kulkevaa tarinaa, jossa eletään sekä nykyhetkessä että menneisyydessä. Nyt pysytään kuitenkin koko ajan 1930-luvulla. 

Tarina sijoittuu Itä-Kentuckyyn ja kertoo liikkuvasta kirjastosta, joka on todellisuudessakin ollut olemassa. Liikkuva kirjasto oli poikkeuksellinen tuohon aikaan, sillä sitä pyörittivät naiset. He ratsastivat syrjäseuduille viemään kirjoja ihmisille, jotka eivät muuten pääsisi kirjoihin käsiksi. 

Moyesin tarinan päähenkilö on Alice, Englannista Yhdysvaltoihin muuttanut parikymppinen nainen. Hän on saapunut maahan naituaan amerikkalaisen Bennetin, mutta upea romanssi ja elämä Yhdysvalloissa ei osoittaudukaan sellaiseksi kuin Alice on ajatellut. Parisuhde ei toimi, saman katon alla asuva Bennetin isä kohtelee miniäänsä huonosti, eivätkä paikallisen pikkukylän seurapiiritkään kiinnosta. 

Alice päätyy mukaan liikkuvaan kirjastoon ja ystävystyy sitä vetävän, omapäisen ja omaperäisen Margeryn kanssa - naisen, joka elää juuri niin kuin tahtoo, maailmassa ja ajassa, jossa naisten ei niin todellakaan odoteta elävän. 

Tähtien antaja on hieno tarina vahvoista naisista. Se käsittelee naisten asemaa tuon ajan Yhdysvalloissa kiinnostavasti ja monipuolisesti. Samalla puhutaan rotuerottelusta (kirjastoon tulee töihin myös värillinen Sophie, joka pysyttelee omasta tahdostaan lukittujen ovien takana) ja erilaisuudesta muutoinkin. Hienoa on myös kuvaus ystävyydestä, joka kirjaston naisten välille muodostuu. 

Moyes on kirjoittanut jälleen todella vetävän tarinan, jota on ilo lukea. Aiemmin mainittujen teemojen lisäksi kirja on kunnianosoitus Itä-Kentuckyn luonnolle. Sitä kuvataan kauniisti ja houkuttelevasti: voin tuntea kirpeän syysaamun auringonsäteet jylhässä vuoristossa ja nähdä kapeat ja kivikkoiset polut, joita liikkuvan kirjaston naiset ratsastavat. Jälkisanoissa Moyes mainitseekin Itä-Kentuckyn olevan kaunein paikka Yhdysvalloissa. 

Tähtien antaja on siis erittäin luettava viihderomaani, jossa on kiinnostavaa historiallistaa näkökulmaa, sopivasti romantiikkaa, paljon ystävyyttä, vahvoja naisia ja kaunista luontoa. Teoksesta on ilmeisesti myös tekeillä elokuva, jonka takuulla haluan nähdä - nuo Moyesin maalailemat maisemat on ehdottomasti päästävä näkemään.

You Might Also Like

2 comments

  1. Tykkään tosi paljon Moyesin kirjoista ja pari elokuvaakin olen jo nähnyt, jotka on tehty kirjoista. Tykkään myös, jos kirjoissa on historiaa ja nykyaikaa kivasti samassa tarinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään, kun yhdistetään historiaa ja nykypäivää. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä pelkkä historia toimi myös hyvin! :)

      Poista