Läckbergin Fjallbacka-sarjan ystävänä odotin tätä uutuutta, mutta jouduin pettymään. Läckberg oli lähtenyt täysin uusille urille tarinassaan huippurikkaista ruotsalaisista, pettämisestä ja juonittelusta. Kirja oli kieltämättä koukuttava ja jollain tapaa pidin sen feministisestä otteesta, mutta mielestäni juoni meni aika paljonkin överiksi ja oli monilla tavoin epäuskottava. 

Schulmanin Hagfors-dekkarisarjan kolmas osa tarjosi tuttua ja turvallista viihdyttävää jännitystä. Varsinkin Läckbergin Kultahäkin jälkeen luettuna Vastaa jos kuulet oli ihanan tavallista: samaistuttavat henkilöt ja kivaa pikkukaupungin fiilistä. Tykkään!

★★★★

Välimereen hukkuneista kertova vaikuttava teos kertoo monia tarinoita Eurooppaa koetelleesta pakolaiskriisistä. Tervonen on haastattellut kirjaa varten lukuisia ammattilaisia, jotka ovat työnsä puolesta tekemisissä Välimereen hukkuneiden pakolaisten kanssa. Silmiä avaava ja vaikuttava kirja. 

» Lue koko arvio

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Maja Lunden Mehiläisten historian lukemista odotin, sillä olin kuullut kirjasta paljon hyvää. Lukuaika ei ehkä ollut ihan oikea, sillä olin sairaana ja minun oli hankala keskittyä kirjaan. Kuuntelin kirjan osin äänikirjana, mikä ehkä vielä entisestään vaikeutti keskittymistä. Kokonaisuutena Mehiläisten historia osoittautui kuitenkin taidokkaaksi monessa aikatasossa kulkevaksi romaaniksi, joka käsittelee tärkeää ja kiinnostavaa aihetta. 

 ★★★★

Sanoja sydämestä oli  niin ihanaa luettavaa, että Lori Nelson Spielmanista taisi tulla yksi suosikkikirjailijoistani. Olen pitänyt Spielmanin aiemmistakin romaaneista, mutta tämä oli ehkä kaikkein paras. Lämminhenkistä, sydämeenkäyvää, koskettavaa ja hauskuuttavaa viihdettä, joka ei kuitenkaan ole ihan höttöistä. 

★★★★★

» Lue koko arvio

Ranskalaisen Anne Bertin omaelämäkerrallinen teos oli tämän kuukauden vaikuttavin. ALS:iin sairastunut Bert halusi itse päättää elämänsä ja matkusti Belgiaan, jossa hän kuoli lääkäreiden avustamana. Kirjassa Bert kertoo sairaudestaan ja siitä, miten se muuttaa hänen elämäänsä. Bert pohdiskelee kuolemaa ja elämän hyviä hetkiä, joita ei aiemmin ole edes huomannut. Surullinen, koskettava, kaunis, tärkeä ja todella vaikuttava. 

Kaipasin jotain kevyttä kuunneltavaa ja sellaiseksi valikoitui somessa kehuttu Munametsä. Se on humoristinen teos, joka kertoo kolmekymppisestä Linneasta, jonka mielestä paras ihmissuhde on sellainen kuin naisella ja korvalääkärillä: tervehditään ja laitetaan instrumentti aukkoon, eikä sen jälkeen toivottavasti tavata enää koskaan uudelleen. Ronskia puhetta naisen seksuaalisuudesta, paikoin ihan hauskaakin, mutta ei ehkä ihan näin pitkäksi kirjaksi asti. 

★★

» Koko arvio tulee myöhemmin