Thomas Rydahl: Erakko

★★★

Upouusi auto löytyy murskaantuneena Fuenteventuran lomarannalta. Sen tavaratilassa on pienen pojan ruumis. Lapsen, jota kukaan ei tunnu kaipaavan.

 Auton kuljettajasta ei ole merkkiäkään. Hiekassa ei ole jalanjälkiä, autosta ei löydy sormenjälkiä ja auton matkamittarin lukemakin on outo. Ainoa johtolanka näyttäisi olevan autosta löytynyt silputtu tanskalainen sanomalehti.

 Kanariansaarten turismi on heikoissa kantimissa, eikä Fuerteventura todellakaan tarvitse kaameaa rikostapausta karkottamaan turisteja jo ennestään puolityhjistä baareista ja rannoilta. Poliisi yrittääkin haudata tapauksen mahdollisimman pian.

 Kauan saarella asunut tanskalainen Erhard Jørgensen on toista mieltä. Paikallisten Erakoksi kutsumalle Erhardille kuolleen pojan kohtalosta tulee lähes pakkomielle.
Mutta miten maailmasta vieraantunut, kännyköistä ja internetistä ymmärtämätön vanha mies voisi ratkaista murhamysteerin, jonka lonkerot ulottuvat kauas Kanarialta?

 Minerva Kustannus, 2016. 486 sivua. 
Alkuteos Eremitten, 2014. Suomentanut Salla Korpela.

 Thomas Rydahl oli minulle täysin vieras kirjailija, mutta hänen esikoisromaaninsa pääsi luettavaksi mieheni suosituksen ansiosta. Tiedossa olisi kuulemma jotain todella erikoista, perinteisistä jännäreistä poikkeavaa.

Sitä Erakko todella oli.

Jo pelkkä tapahtumapaikka, Fuerteventura, tarjoaa jotain uutta siihen, mitä ainakin minä olen jännityskirjallisuudessa tottunut näkemään. En muista koskaan lukeneeni Kanariansaarille sijoittuvaa kirjaa. Vaikka kirja sijoittuu Kanariansaarille, päähenkilö on tanskalainen. Hän on taksikuski ja melkoisen outo persoona. Outo on tosin varsin lievä ilmaus.

Erakko on kiinnostava dekkari ja sen lukee nopeasti, joskin siitä pystyy huomaamaan, että kyseessä on esikoisteos. Kirja tuntuu pitkältä ja siinä on jonkin verran turhaa. Nopeiden jännityskirjojen ystäville Erakko saattaa olla hieman liian hidas: siinä nimittäin edetään rauhalliseen tahtiin, pohdiskellaan ja eletään Espanjan kuuman auringon alla.

Vaikka Erakko on kaikessa outoudessaan ihan jouhevaa ja mielenkiintoista luettavaa, siinä on yksi suuri heikkous.

Se on epäuskottava. Henkilöt eivät ole todentuntuisia, etenkään päähenkilö. Hän on liian kummallinen ja käyttäytyy epärealistisesti. Myöskään monet muut henkilöt tai tapahtumat eivät vain tunnu uskottavilta.

Siitä huolimatta kirja ansaitsee kolme tähteä, koska on erilaisuudessaan virkistävä. Loputtomalta tuntuvassa jännityskirjojen virrassa Erakko ei kuitenkaan jää mieleen, ja tuskin koskaan tulen lukemaan Rydahlilta muita romaaneja.

 Erakko on palkittu Tanskassa vuoden 2014 parhaana esikoisromaanina. Vuonna 2015 kirja sai myös Tanskan parhaan rikosromaanin palkinnon sekä pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin:

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Leena Lumi, joka piti Erakon omaperäisyydestä.
  • Kirjasähkökäyrä-blogin Mai, joka hänkin piti kirjan erilaisuudesta ja kuvailee tarinaa hitaan pohdiskelevaiseksi. 
  • Luetut.net-blogin Mari, jonka mielestä kirja on ehkä dekkariksi liian vaativa ja hidastempoinen.

Heinäkuun luetut

kuukausikoosteet

Voi heinäkuu, minkä teit! Sinne sinä taas vaan karkasit, ja nyt ollaan jo elokuussa. Samalla taakse jäi myös kesäloma ja arki koittaa taas huomenna - ja niin kai se syksykin kohta saapuu.

Heinäkuu oli kuitenkin helteinen ja hieno, myös lukukuukautena. Kesäloma teki taikojaan ja palautti ilon lukemiseen, kuun aikana tulikin luettua enemmän kuin pitkään aikaan. Monista näistä en ole vielä blogiin ehtinyt kirjoittaa, sillä päätin lomalla ennemmin lukea kuin kirjoittaa lukemistani kirjoista. Tekstit ovat kuitenkin tulossa!

Sain heinäkuussa päätökseen yhdeksän kirjaa, joista tosin yhden aloitin jo keväällä. Paras heinäkuussa lukemistani oli Haruki Murakamin Kafka rannalla. 

 Nämä luin heinäkuussa:

Marja Myyryläinen: Vieras huone

Täsmävalintana Helmet-lukuhaasteeseen luettu lyhykäinen kirja oli kiinnostava katsaus muistisairaan ajatuksiin. Aiheen ja kerrontatavan yhdistelmä teki kirjasta kuitenkin raskaan - onneksi se oli lyhyt. En olisi varmasti tarttunut tähän ilman lukuhaastetta.

★★★



Olli Jalonen: Taivaanpallo

Viime vuoden Finlandia-voittaja ei ollut minun kirjani. Aloitin sitä jo keväällä ja lopetin heinäkuussa. Luin sitä iltaisin muutaman sivun kerrallaan ja välillä pidin pitkiä taukoja. Ei vain innostanut. Koin tyylin varsinkin aluksi vaikeaksi seurata enkä löytänyt kirjasta oikein mitään minua kiinnostavaa. Jossain vaiheessa tarina alkoi viedä enemmän mukanaan ja loppu oli alkua parempi. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Moriartyn uusin kirja on jakanut mielipiteet, mutta minä pidin siitä. Se oli kevyttä viihdelukemista, joka ei kuitenkaan ollut höttöä. Olihan tarina omituinen ja juoni lähti kummallisiin suuntiin, mutta tykkäsin silti kirjan omaperäisyydestä.

★★★★



Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Tästä kirjasta olin kuullut paljon hyvää, mutten ehtinyt tarttua siihen ennen kuin vasta nyt. Ja olihan se hyvä. Hienosti kansien väliin painettuna yhden isän kokemus isyydestä, tällaisia ei varmaankaan ihan hirvittävän paljon ole, ainakaan kotimaisessa kirjallisuudessa.

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Thomas Rydahl: Erakko

Erikoinen dekkari, jonka takakansi antoi odottaa jotain ihan muuta. Kirja sijoittuu Kanariansaarille, mikä tekee siitä jo kaavasta poikkeavan - samoin päähenkilö, iäkäs ja todella omituinen taksikuski. Kirja oli erikoisuudellaan ihan piristävä, mutta juoni ja henkilöt eivät valitettavasti tuntuneet kovin uskottavilta. 

★★★



Haruki Murakami: Kafka rannalla

Kafka rannalla oli ensimmäinen lukemani Murakami - mutta ei viimeinen. Olen pitkään halunnut lukea Murakamia, mutta en ole uskaltanut kokeilla. Jotenkin olen pelännyt, että hänen kirjansa ovat liian vaikeita. Mikä tyhmä ja turha pelko! Ihanan sujuvaa, hienoa, omaperäistä ja taitavaa kerrontaa, tykkäsin valtavasti. Kummallinenhan tämäkin kirja oli kuin mikä, mutta jotenkin Murakami osasi kertoa kaikki omituiset asiat niin, että hyväksyin ne mukisematta. Hieno, hieno kirja!

★★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Jälleen uusi kirjailija minulle ja kiintoisa tuttavuus hänkin. Nesserin psykologinen trilleri oli taitavasti kirjoitettu kirja, jossa ei ollut mitään turhaa. Se ei kuitenkaan aivan täysin kolahtanut minulle - tosin Murakamin jälkeen mikään ei ehkä olisi tuntunut ihan superhyvältä. 

★★★★



Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa

Tämäkin kirja oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen, siihen kohtaan, jossa kirjan nimessä piti olla jokin maa. Olen aiemminkin katsellut Rämön matkakertomuksia, mutten ole koskaan lainannut yhtäkään. Tämä kirja oli kiinnostava kuvaus pyöräilystä Intian halki, mutta ymmärrettävästi alkoi jossain vaiheessa toistaa itseään. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

Ah, mikä ihana yllätys tämäkin kirja oli! Olen lukenut Rileyn Seitsemän sisarta -sarjasta hehkutusta hehkutuksen perään, mikä saa minussa usein aikaan jonkin vastareaktion. En voi pitää tästä, jos kaikki kehuvat sitä - niin oudolta kuin se kuulostaakin. Päätin kuitenkin kokeilla ja ihastuin todella. Ihanan kepeää ja viihdyttävää lukemista, mutta kuitenkin sellaisella historiallisella ja hieman jopa totuuspohjaisella twistillä, että sivut kääntyivät melkein itsestään. Täydellistä lomalukemista ja oikea todellinen lukuromaani, vaikken siitä sanasta yhtään pidäkään. 

★★★★★


Marja Myyryläinen: Vieras huone

★★★

Tiedämmekö miltä tuntuu, kun menneisyys katoaa mielestä ja nykyhetki on yhtä kaaosta? Kun muisti haurastuu, ihminen menettää kosketuksen läheisiinsä, ympäristöönsä ja itseensä. Hän on eksyksissä omassa huoneessaan. 

 Skripta Kustannus, 2003. 81 sivua. 

 Marja Myyryläisen Vieras huone oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirjassa on alle 100 sivua. Valitsin sen käymällä läpi kirjaston hyllyjä ja nappaamalla mukaani ensimmäisen alle satasivuisen teoksen, jonka löysin. Niitä ei muuten aikuisten kaunokirjallisuuden puolella ole ihan hirveästi. Ohueltakin näyttävät teokset ovat usein yli sadan sivun mittaisia.

Vieras huone täytti tehtävänsä kuitenkin hyvin 81 sivun mitallaan. Ja vaikka valitsin sen vain lukuhaasteen kohtaa täyttämään, oli kirja itse asiassa varsin mielenkiintoinen.

Teoksen esipuheessa Marja Myyryläinen kertoo, että kirjasta piti alun perin tulla tietokirja, johdatus dementoituvan kohtaamiseen. Siitä kuitenkin tuli kuvitteellisen Kaisan tarina, tarina siitä, miten Kaisa Mäkisen elämä vähitellen muistisairauden myötä muuttuu. Ensin hän alkaa unohdella pieniä asioita ja töissä kirjaa kaiken ylös post it -lapuille. Sitten unohtuvat suuremmatkin jutut, pian mieli pyörii vain lapsuudessa ja ajatukset ovat aika sekaisin.

Tarina etenee päiväkirjamaisesti ja kattaa 11 vuoden ajanjakson. Joiltain vuosilta merkintöjä on yksi, joiltain enemmän. Ne kerrotaan Kaisan näkökulmasta. Marja Myyryläinen vie lukijan ansiokkaasti muistisairaan päähenkilönsä nahkoihin ja tuo hyvin esiin sen, miltä dementikosta saattaa tuntua ja miten hän asiat näkee. Kirja on omalla tavallaan vaikuttava ja silmiä avaava.

Toisaalta aiheen ja tyylin yhdistelmä tekee kirjasta varsin raskaan, joten sen lyhyt pituus on eduksi.  Kovin paljon enempää tällaista ei olisi jaksanut lukea.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin kohtiin:
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin
47. Kirjassa on alle 100 sivua

Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

★★★★

Yhdeksän vierasta kokoontuu kymmeneksi päiväksi ylelliseen hyvinvointihotelliin. Paikka on täysin eristyksissä: tekniset vempaimet kerätään pois ja vieraat opettelevat meditoimaan ja olemaan hiljaa. 

 Frances tulee retriittiin parantelemaan kipuilevaa selkää, särkynyttä sydäntä ja harvinaisen kivuliasta paperihaavaa. Ylitettävänä on myös hänen kirjailijanuransa pahin kriisi. 
Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muuta uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää ja aviokriisissä kärvistelevä nuoripari. 

 Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain arvoituksellinen hotellin johtaja, karismaattinan Maša, joka ei tarjoa asiakkailleen pelkkää kehon puhdistusta ja taiji-liikkeiden harmoniaa, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän. Jotakin kaiken mullistavaa. Pian paljastuu toimintaohjelma, joka totisesti saa jokaisen vieraan tolaltaan. 

 WSOY, 2019. 455 sivua. 
Alkuteos Nine perfect strangers, 2018. Suomentanut Helene Bützow. 

 Olen aiemmin lukenut Liane Moriartylta kaksi kirjaa: Mustat valkeat valheet ja Hyvä aviomies, joista molemmista pidin. Moriartylla on taito kirjoittaa kepeästi ja helppolukuisesti, mutta silti niin, että tarinassa on sisältöä. Pelkkää pehmoista höttöä Moriartyn kirjat eivät ole.

Odotukset olivat siis melko kovat myös tälle tuoreimmalle kirjalle Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, joka kertoo yhdeksästä hyvinvointiretriittiin menevästä, hyvin erilaisesta ihmisestä. Kukin lähtee retriittiin eri syistä, mutta tavoite on kaikilla sama: muuttua, parantaa elämää.

Asetelma on kiinnostava, mutta täytyy sanoa, että kirja lähtee todellakin sellaiseen suuntaan, jota en osannut odottaa. Eräs juonenkäänne tuli niin puskista, että on kehuttava Moriartyn mielikuvitusta. Tällaista en ole aiemmin lukenut. En halua paljastaa liikaa, mutta sanoisin, että kirja on ehkä omituisempi kuin Moriartyn kirjat yleensä - ihan hyvällä tavalla. Teoksesta löytyy myös trillerimäisiä piirteitä, mikä ei sinänsä ole Moriartylle epätyypillistä, selvitettiinhän Mustat valkeat valheet -kirjassakin kuolemantapausta.

Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista etenee jouhevasti ja on nopealukuinen. Kirja koukuttaa, ehkä osin ajoittaisen trillerifiiliksensä ansiosta. Toisaalta sitä vaivaa sama heikkous, joka on vaivannut Moriartyn muitakin teoksia. Henkilöitä on paljon. Niitä on niin paljon, että kirjan alku tuntuu hitaahkolta ja tahmealta, kun jokaista esitellään vuorollaan pidempään. Toisaalta sen jälkeen, kun henkilöt oppii tuntemaan, ei henkilöpaljous haittaa lainkaan.

Kokonaisuutena Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on oikein mainiota kevyempää lukemista, joka sopii hienosti vaikka kesälomalla luettavaksi, kuten minä tein. Se viihdyttää ja hauskuuttaa, ja saa kohottelemaan kulmiaan outoudellaan. Ihan hyvä saavutus.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin kohtiin:
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Lumiomena-blogin Katja, jolle ei jäänyt käteen mitään erityistä, mutta silti mukavaa ajanvietettä. 
  • Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja, jota kirja ei hykerryttänyt ihan yhtä paljon kuin edelliset Moriartyt. 
  • Leena Lumi, jonka mielestä teos puoltaa paikkaansa havahduttajana, vaikka onkin fiktiota.

Blogistanian lukumaraton 13.7.2019 (maraton suoritettu)

lukumaratonit

Unelmien aika -blogin Johanna järjestää tänä vuonna perinteisen Blogistanian kesälukumaratonin. Maratonpäivä on lauantai 13.7.

Osallistuin edelliselle lukumaratonilleni loppiaisena, jolloin luin lähes 550 sivua ja kuuntelin tunnin verran äänikirjaa. Nyt luen kaiken muun tekemisen ohessa, enkä pysty pyhittämään aikaa pelkälle lukemiselle, joten odotukset maratonille ovat aika kevyet.

Aloitan maratonini lauantaina 13.7. klo 21 ja lopetan sunnuntaina samaan aikaan.

Tähän postaukseen päivitän maratonin etenemistä.

***

La klo 22.50
Ensimmäinen maratonkirja luettu! Mulla oli maratonin alkaessa kesken Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, jonka sain nyt luettua loppuun. 
Sivuja yht. 81

Su klo 10.30
Nukuinpahan pitkään tänään. Eilen illalla tuli luettua vielä 38 sivua Juha Itkosen kirjaa Ihmettä kaikki. Sitten oli pakko antaa unelle voitto. Tämän päivän lukeminen alkaa nyt. 
Sivuja yht. 119

 Su klo 21.00 
Tänään ei tullut kovin paljon luettua, oli niin paljon muuta tekemistä. Aamun jälkeen sain luettua 142 sivua Itkosen kirjaa Ihmettä kaikki. 
Sivuja yht. 261

 ***

Koko lukumaratonin saldo oli siis tällä kertaa seuraavanlainen:
- Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - 81 sivua
- Juha Itkonen: Ihmettä kaikki - 180 sivua

Yhteensä: 261 sivua

Olen ihan tyytyväinen, sillä en muista, milloin olisin lukenut näin paljon. Pientä lukujumia on ollut viime aikoina ilmassa, joten tämä tulos on vuorokaudessa aika mainio. Lukumaratonit toimivat ainakin itselläni aika hyvinä lukujumin avaajina. 

Heston Blumenthal: Heston Blumenthal at home

★★★★

Bloomsbury Publishing Plc, 2011. 408 sivua. 

 Heston Blumenthal on yksi kiinnostavimpia kokkeja, sillä hänen molekyyligastronomiset luomuksensa ovat usein aika uskomattomia. Siksi olinkin innoissani, kun huomasin, että tämä hänen kirjansa on saatavilla kirjastosta.

Heston Blumenthal at home on nimensä mukaisesti kotiruokakirja - mutta Hestonin käsitys sellaisesta. Kyse ei siis todellakaan ole nopeista arkiruokaresepteistä. Kirjasta löytyy ohjeita muun muassa kananmaksabruleeseen ja loheen lakritsihyytelön, greipin ja vaniljamajoneesin kera - kunnon fine diningia siis. Toisaalta Blumenthalin kirjasta löytyy reseptejä hitaasti haudutettuun paistiin ja hänen tyyliseensä carbonaraan. Vaikeimmat molekyyligastronomiajutut on kirjasta jätetty pois, muutamia hiilihappojääreseptejä lukuunottamatta.

Kiinnostavien reseptien lisäksi kirjassa on toinen erinomainen puoli. Siinä on paljon teoriaa, joka on valtavan mielenkiintoista ja opettavaista. Itse pidän siitä, että minulle kerrotaan, miksi asiat kannattaa tehdä jollain tavalla. Heston Blumenthal kertoo esimerkiksi solutasolla siitä, miksi tietyt lihat käyttäytyvät tietyllä tavalla, mikä antaa paljon ymmärrystä siihen, miten asioita pitäisi valmistaa.

Yhtään reseptiä en ole itse vielä testannut, sillä jouduin palauttamaan kirjan kirjastoon ennen kuin oli tarpeeksi aikaa pitkille kokkailuille. Niin paljon kirja kuitenkin kiinnosti, että olen nyt ostanut sen omaksi.

Blumenthalin kirja on täynnä hienoja ruokakuvia, mutta niihin liittyy myös kirjan huono puoli. Kaikista resepteistä ei ole nimittäin kuvaa. Itse olen visuaalinen tyyppi, ja kiinnitän resepteissä ensimmäisenä huomion kuvaan. Hieno kuva voi houkuttaa minut valmistamaan kyseisen ruoan, mutta jos kuvaa ei ole, jätän reseptin usein väliin. Kuvien puuttuminen pudottaa kirjan arvion neljään tähteen - ilman tätä miinusta kirja olisi ollut ehdottomasti viiden tähden arvoinen.

Kesäkuun luetut

kuukausikoosteet


Kesäkuu ei ollut kovin hyvä lukukuukausi. Meille tuli koiranpentu kuun puolenvälin jälkeen, mikä on käytännössä laittanut kaiken lukemisen kokonaan tauolle. Alkukuussakin tahti oli hidasta, mutta sain sentään luettua neljä kirjaa.

Paras oli Ingrid & Joachim Wallin Kun sanat loppuvat.

 Kesäkuussa luin seuraavat:

Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat

Juttukeikalla sukellusveneessä murhatusta toimittaja Kim Wallista kertova kirja on koskettava lukukokemus ja minulle vaikein pitkään aikaan. Kim Wallin vanhempien kirjoittama kirja on puolueellinen ja vanhempien näkökulmasta kerrottu, mutta antaa hienon kuvan ihmisestä kaikkien niiden tuhansien murhauutisten takana. Kirja itkettää, mutta antaa myös toivoa. Ja on valtavan mielenkiintoinen.

★★★★★

» Lue koko arvio

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Päätin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna luen vähintään kolme vanhaa klassikkoa. Ylpeys ja ennakkoluulo todellakin lukeutuu siihen kategoriaan. Valitettavasti tämä ei oikein ollut minun kirjani, vaikka onkin hienoa, että se on kestänyt näin hyvin aikaa. Jostain kuitenkin kertonee, että kirjan lukemiseen meni yli kuukausi. Alku tuntui tylsältä ja hitaalta, ja vasta lopussa aloin pitää henkilöistä sen verran, että lukeminen alkoi sujua reippaammin. 

★★★

(ei pidempää arviota tulossa)

Heston Blumenthal: Heston Blumenthal at home

Tämä on lähes täydellinen keittokirja. Heston Blumenthal on tunnettu molekyyligastronomisista jutuista, mutta Heston Blumenthal at home on enemmän tavallista kotiruokaa. Tai siis todellisuudessa kaukana siitä: fine diningia tämä on, mutta vain muutamassa reseptissä käytetään hiilihappojäätä tai muuta erikoisempaa. Pidän erityisesti siitä, että kirjassa on paljon teoriaa, ja Blumenthal kertoo esimerkiksi kemiallisia reaktioita ruoanvalmistuksen taustalla. Tämän kirjan luettuani ymmärrän paljon paremmin, miksi asioita kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Yhden tähden arviosta pudottaa se, että jokaisesta reseptistä ei ole valokuvaa. 

★★★★

» Lue koko arvio

Annamari Marttinen: Korsetti

Korsetti oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö, joskin kirja oli ollut lukulistallani jo pitkään muutenkin. Odotin hyvää kirjaa, mutta yllätyin silti. En ole nimittäin aikoihin eläytynyt päähenkilön tunteisiin niin vahvasti. Minua jännitti ja ajoittain pelottikin hänen puolestaan. Marttinen on siis todellakin onnistunut henkilöhahmoissaan, kun lukijakin sujahtaa sulavasti päähenkilön nahkoihin. 

★★★★

» Lue koko arvio

***

Vuosi on puolessa välissä, ja tällä hetkellä lukusaldo on 44 kirjaa. Lukutavoitteeni tälle vuodelle on 100 kirjaa, joten vähän ollaan jäljessä tavoitteesta. Kesälomani kuitenkin alkoi juuri, joten uskoisin, että lukutahti tästä taas paranee.

Helmet-lukuhaasteesta täyttämättä on vielä 11 kohtaa. Kahteen puuttuvista kohdista minulla on jo kirjat kesken ja osaan muistakin kirjat suunnitteilla. Muutama kohta on kuitenkin aika vaikeita, katsotaan kuinka niiden suorittaminen onnistuu.

Alkuvuonna lukemistani kirjoista seitsemän on ollut äänikirjoja. 72 prosenttia on ollut naisen kirjoittamia, 44 prosenttia suomalaisia.

Kaikkiaan olen lukenut kirjoja 12 eri maasta. Uusia maita on kertynyt neljä: Espanja, Norja, Uusi-Seelanti ja Vietnam.

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni myös lukea tänä vuonna vähintään kolme vanhaa klassikkoa. Yhden olen nyt ensimmäisen puoliskon aikana lukenut, se on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo.

Lupasin vuoden aikana lukea myös kolme kirjaa omasta hyllystä - sellaista, jotka ovat olleet siellä jo jonkin aikaa. Yhtään sellaista en ole vielä lukenut, joten tässä asiassa pitää ryhdistäytyä.

Yksi vuositavoite on kuitenkin jo saavutettu! Tavoitteenani oli tutustua tänä vuonna 30 itselleni uuteen kirjailijaan. Nyt olen lukenut uusia kirjailijoita jo 34!