Istun lounasravintolassa syömässä, nenä kiinni kännykässä lukemassa ihmisruumiin mätänemisen vaiheista. Ei ällötä - kiinnostaa ihan suunnattomasti. Ruokakin maistuu edelleen hyvältä. 

Se kertoo tämän kirjan imusta ja mielenkiintoisuudesta.

Iso-Britannian johtaviin oikeuslääkäreihin kuuluvan Richard Shepherdin omaelämäkerta Epäluonnolliset syyt ei ole syyttä kansainvälinen bestseller. Se on niin kiinnostava ja taitavasti kirjoitettu, että ansaitsee kaikki kehunsa. Kirjaa ei oikeastaan malttaisi laskea käsistään, ja itse asiassa se sai minut jopa melkein harkitsemaan alanvaihtoa. Ei tosin ihan vakavasti, koska en koskaan pääsisi lääkikseen saati jaksaisi opiskella niin kauan, että joskus valmistuisin oikeuslääkäriksi.

Richard Shepherd kirjoittaa pääosin työstään. Aluksi siitä, miksi hänestä tuli oikeuslääkäri - hänkin muuten innostui alasta luettuaan aihetta käsittelevän kirjan. Shepherd kertoo opiskeluistaan: miten oli oltava oksentamatta ensimmäisessä ruumiinavauksessa, koska jos olisi oksentanut, ei tulevaisuutta oikeuslääkärinä olisi ollut. 

Valtaosan kirjasta saa kuitenkin Shepherdin 30 vuotta kestänyt työura ja ne lukuisat toinen toistaan mielenkiintoisemmat tapaukset, joita hän on ollut ratkomassa. Mies on ollut mukana muun muassa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tutkijana ja selvittämässä prinsessa Dianan kuolemaa. 

Teoksessa on paljon true crime -vivahdetta, käsitelläänhän siinä todellisia rikostapauksia. En ole itse true crimen ystävä, sillä jollain tasolla kammoan rikosten viihteellistämistä ja samalla yksityiskohtaiset rikoskuvaukset tuntuvat liikaa työltä. Tämä kirja ei kuitenkaan mene yksityiskohtiin - tai menee tietysti jollain tasolla, oikeuslääkärin näkökulmasta asioita puidaan välillä oikeinkin yksityiskohtaisesti. Mistään tapauksesta ei kuitenkaan kerrota kovin paljon, ja asioita käsitellään kunnioittavasti. 

Richard Shepherd kirjoittaa mielenkiintoisesti myös patologin työn arvostuksesta. Siitä, miten kenttä Iso-Britanniassa muuttuu ja tehtävät yksityistetään. Lopulta työ tuo mukanaan myös ongelmia, ja koko teos paljastuu itse asiassa terapiakirjaksi. Se ei kuitenkaan haittaa lainkaan, sillä kirja antaa valtavan paljon myös sen lukijoille.

Kiinnostavan sisällön lisäksi Epäluonnolliset syyt on upeasti kirjoitettu. Sen värikästä ja vetävää tekstiä on todella kiva lukea. Kirja on humoristinen ja hyvällä, sopivan rennolla tyylillä kirjoitettu. Ehkä osittain tyylinsä vuoksi kirja toimii todella hyvin myös kuunneltuna: itse pääosin kuuntelin tämän kirjan.

Epäluonnolliset syyt on takuulla yksi vuoden parhaista elämäkerroista. Kirjasta paistaa intohimo aiheeseen, ja sellaisia teoksia on aina ilo lukea.