Deeper than the Dead
2011
ISBN 978-951-0-37006-3
suom. Hilkka Pekkanen
430 s.

"Eletään vuotta 1985. Kalifornialainen yliopistokaupunki ravistellaan hereille, kun neljä koululaista törmää metsässä näkyyn, joka ei katoa heidän mielestään pitkään aikaan. Nuoren naiseen suu ja silmäluomet ovat umpeenliimatut, ja ruumis on puoliksi haudattu maahan. Heidän opettajansa, Anne Navarre, on yhtä lailla järkyttynyt - kuka kykenee tekemään tällaista. 

Kun käy ilmi, että seuraavakin kadonnut nainen liittyy tapaukseen, Oak Knollin sheriffinvirastossa käy aika vähiin. Tutkimusryhmään määrätään FBI-agentti Vince Leone, yksi käyttäytymistieteellisen rikostutkimuksen pioneereista. Leonen päättely johtaa hänet yllättävään suuntaan - murhaaja ei kenties olekaan syrjäytynyt psykopaatti.

Tappajan pirullinen leikki kiihtyy, ja myös Anne Navarre löytää itsensä keskeltä rikoksen pelikenttää. Ehtiikö Leone toimia ennen kuin tappaja saa hengiltä seuraavan uhrinsa?"

Kirja alkaa lupaavasti. Se herättää kysymyksiä jo ensimmäisessä luvussa ja vaikuttaa todella kummalliselta - ja raa'alta. Edellinen lukemani dekkari oli Eppu Nuotion Varjo, jonka alussa lapset löysivät naisen ruumiin, jonka huulet oli ommeltu kiinni. Tämä noudattaa melko pitkälti samaa linjaa: lapset löytävät naisen ruumiin, jonka silmät ja huulet on liimattu kiinni.

Tästä yhtymäkohdasta huolimatta teokset ovat kuitenkin hyvin erilaiset. Nuotion Varjossa lapset jäivät pian sivurooliin, kun taas Hoagin tarinassa ne ovat hyvin vahvasti läsnä. Murhamysteerin tai pikemminkin mysteerien - sarjamurhaajastahan kirjassa on kyse - lomassa selvitellään muutaman eri perheen perhekuvioita ja seurataan lasten elämää vaikeissa tilanteissa.

Lupaavan alun jälkeen Hautaa syvemmällä muuttuu taas tavalliseksi dekkariksi. Tunnelma latistuu hetkeksi ja jossain vaiheessa mietin jopa kirjan jättämistä kesken. Onneksi kiinnostavuusaste nousee jälleen ja pitää kyllä sen jälkeen otteessaan loppuun saakka.

Hautaa syvemmällä on kohtalaisen tyypillinen dekkari. Se tarjoaa matkan varrella useita vaihtoehtoja murhaajaksi. Osoittelee yhtä, osoittelee toista, palaa ensimmäiseen vaihtoehtoon ja sitten taas seuraavaan, paikoitellen jopa ärsyttävän paljon. On kuitenkin mielenkiintoista lukea vaihteeksi nykypäivänä kirjoitettua dekkaria, joka sijoittuu 80-luvulle, aikaan ennen dna-testejä ja muita nykyhienouksia. Lisäksi lasten näkökulma ja opettaja-päähenkilö tuovat dekkariin kiinnostavaa näkökulmaa.