Olin lukenut Murakamin tuoreimmasta suomennetusta teoksesta ennen siihen tarttumista monia pettyneitä arvioita. Pimeän jälkeen -romaania kuvailtiin tylsäksi, joten en itsekään odottanut kirjalta ihan hirveästi. 

Ymmärrän arviot, sillä juonellisesti tarina ei ollut ihmeellinen, mutta tylsä se ei minusta ollut. Se oli unenomainen ja jollain tavalla lumoava - kirja kulki täysin tunnelma edellä. 

Pimeän jälkeen kertoo yhdestä yöstä Tokiossa. Kirjan kertoja katsoo maailmaa kaikkitietävästi, vähän Jumalan lailla ylhäältä päin. Kertoja kurkistaa paikalliseen ravintolaan, jossa 19-vuotias tyttö lukee kirjaa yksinään keskellä yötä, ja jonka pöytään istuu poika vetopasuunan kanssa. Tyttö ja poika kohtaavat moneen otteeseen pitkin yötä. 

Välillä piipahdetaan katsomassa tytön siskoa, joka nukkuu rauhaisaa unta sängyssään - ja yhtäkkiä ei enää nukukaan. 

Toisaalla kaupungissa puolestaan prostituoitu kyhjöttää tuntihotellin nurkassa verissään, kun asiakas on lyönyt tätä ja lähtenyt naisen vaatteiden kanssa lipettiin. 

Murakamin parisataasivuisessa teoksessa ei ole varsinaista juonta ja oikeastaan juoni onkin sivuseikka. Murakami onnistuu kuitenkin tekstillään vangitsemaan ainakin minut. Hän kuvailee hienosti sitä yölle ominaista tunnelmaa - sellaista vähän pysähtynyttä, hiljaista ja rauhallista. Sellaista, kun tunnet olevasi jollain tavalla yksin ja omassa maailmassasi, kun valtaosa muista nukkuu. Tunnelma on tässä kirjassa ehdottomasti parasta!

Kuuntelin osan teoksesta äänikirjana ja nautin siitä suunnattomasti myös niin. Tämä kertoo jotain Murakamin tekstin vetovoimasta ja siitä, miten kirjan tunnelma onnistui vetäisemään minut lumoihinsa - ihan mitä tahansa romaania en olisi jaksanut näin keskittyneesti kuunnella. 

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: