Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa.

Otava, 2019. 350 sivua.
Alkuteos En bur av guld, 2019. Suomentanut Aleksi Milonoff. 

Olen pitänyt Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjasta, joka on ollut viihdyttävää ja kevyehköä dekkarilukemista. Fjällbacka on kertonut tavallisista, joskin aika epätodellisen täydellisistä ihmisistä - mutta kuitenkin ihan sellaisista normaaleista keskiluokan edustajista, poliiseista ja kirjailijoista. 

Läckbergin uusimmassa trillerissä mennään ihan eri suuntaan. Henkilöt ovat huippurikkaita, kauniita ja komeita. Hehkeiden kotirouvien tärkein tehtävä on näyttää hyvältä ja viihdyttää varakkaita liikemies-puolisoitaan makuuhuoneessa. Tämä asetelma tympii ja tuntuu vieraalta. Se on liian kaukana minun, ihan tavallisen lukijan elämästä.

Toki kirjassa on kyse ennen kaikkea vahvoista naisista, jotka ottavat haluamansa ja raivaavat itselleen tilaa miesten maailmassa. He kostavat, kuten kannessakin jo luvataan. 

Se on kirjan vahvuus, sillä tietysti arvostan tällaista asetelmaa, jossa naiset voittavat. Samalla kiinnitetään huomiota siihen, että nainenkin voi tehdä uraa ja menestyä, eikä maailman täydy olla vain miesten. 

Mutta. Se ei riitä, sillä kirja on epäuskottava. Kaikki menee liian hyvin, miehet ovat liian tyhmiä, epätodellisen tyhmiä. Ehkä se on tarkoituskin - ehkä tämän kirjan on tarkoitus olla todellinen naisten ylistyspuhe, jossa miehet ovat aivottomia ja pelkästään alapäänsä vietävissä, ehkä Läckberg on halunnut vetää ihan överiksi. Se kuitenkin tuottaa lähinnä myötähäpeää. 

Myötähäpeää tuottavat myös lukuisat (huonot) seksikohtaukset, jotka tuovat mieleen ö-luokan eroottisen romaanin. 

Kaikesta huolimatta kirja on koukuttava, joten jossain Läckberg on onnistunut. Kultahäkki viihdyttää ja on nopeasti luettu, vaikka aiheuttaakin säännöllisesti kulmien kohottelua. 

• Mummo matkalla -blogin Takkutukka, joka ei hänkään jaksa innostua rikkaiden pintaliitoelämästä. 
• Lukupino-blogi, joka rakastaa kunnon kostotarinoita, ja tämä oli hänen mielestään juuri sellainen. 
• Kirsin Book Club, joka suosittelee kirjaa romanttisen viihteen ja ehkä myös dekkarien ystäville.