Yhdeksän vierasta kokoontuu kymmeneksi päiväksi ylelliseen hyvinvointihotelliin. Paikka on täysin eristyksissä: tekniset vempaimet kerätään pois ja vieraat opettelevat meditoimaan ja olemaan hiljaa. 

Frances tulee retriittiin parantelemaan kipuilevaa selkää, särkynyttä sydäntä ja harvinaisen kivuliasta paperihaavaa. Ylitettävänä on myös hänen kirjailijanuransa pahin kriisi. 
Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muuta uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää ja aviokriisissä kärvistelevä nuoripari. 

Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain arvoituksellinen hotellin johtaja, karismaattinan Maša, joka ei tarjoa asiakkailleen pelkkää kehon puhdistusta ja taiji-liikkeiden harmoniaa, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän. Jotakin kaiken mullistavaa. Pian paljastuu toimintaohjelma, joka totisesti saa jokaisen vieraan tolaltaan. 

WSOY, 2019. 455 sivua. 
Alkuteos Nine perfect strangers, 2018. Suomentanut Helene Bützow. 

Olen aiemmin lukenut Liane Moriartylta kaksi kirjaa: Mustat valkeat valheet ja Hyvä aviomies, joista molemmista pidin. Moriartylla on taito kirjoittaa kepeästi ja helppolukuisesti, mutta silti niin, että tarinassa on sisältöä. Pelkkää pehmoista höttöä Moriartyn kirjat eivät ole.

Odotukset olivat siis melko kovat myös tälle tuoreimmalle kirjalle Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, joka kertoo yhdeksästä hyvinvointiretriittiin menevästä, hyvin erilaisesta ihmisestä. Kukin lähtee retriittiin eri syistä, mutta tavoite on kaikilla sama: muuttua, parantaa elämää.

Asetelma on kiinnostava, mutta täytyy sanoa, että kirja lähtee todellakin sellaiseen suuntaan, jota en osannut odottaa. Eräs juonenkäänne tuli niin puskista, että on kehuttava Moriartyn mielikuvitusta. Tällaista en ole aiemmin lukenut. En halua paljastaa liikaa, mutta sanoisin, että kirja on ehkä omituisempi kuin Moriartyn kirjat yleensä - ihan hyvällä tavalla. Teoksesta löytyy myös trillerimäisiä piirteitä, mikä ei sinänsä ole Moriartylle epätyypillistä, selvitettiinhän Mustat valkeat valheet -kirjassakin kuolemantapausta.

Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista etenee jouhevasti ja on nopealukuinen. Kirja koukuttaa, ehkä osin ajoittaisen trillerifiiliksensä ansiosta. Toisaalta sitä vaivaa sama heikkous, joka on vaivannut Moriartyn muitakin teoksia. Henkilöitä on paljon. Niitä on niin paljon, että kirjan alku tuntuu hitaahkolta ja tahmealta, kun jokaista esitellään vuorollaan pidempään. Toisaalta sen jälkeen, kun henkilöt oppii tuntemaan, ei henkilöpaljous haittaa lainkaan.

Kokonaisuutena Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on oikein mainiota kevyempää lukemista, joka sopii hienosti vaikka kesälomalla luettavaksi, kuten minä tein. Se viihdyttää ja hauskuuttaa, ja saa kohottelemaan kulmiaan outoudellaan. Ihan hyvä saavutus.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin kohtiin:
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: