Neljä pennitöntä opiskelutoveria muuttaa New Yorkiin. Komea Willem haluaa näyttelijäksi, sukkela JB taidemaalariksi ja turhautunut Malcolm arkkitehdiksi. Nelikon keskiössä on säkenöivä, salaperäinen Jude, jonka traumaattinen menneisyys ei jätä ystävyksiä rauhaan. 

Siinä missä rakkaus, menestys ja addiktiot osoittautuvat vuosien mittaan ohimeneviksi ilmiöiksi, pysyttelee Jude sitkeästi kaiken avun ulottumattomissa. 

Tammi, 2017. 945 sivua.
Alkuteos A Little Life, 2015. Suomentanut Arto Schroderus.

Hanya Yanagiharan viime vuonna suomennetusta romaanista Pieni elämä on kirjoitettu niin paljon, että kerron oman mielipiteeni lyhyesti.

En muista vähään aikaan lukeneeni näin ahdistavaa ja kurjuutta täynnä olevaa kirjaa. Pieni elämä on teos, jossa riittää kamalia asioita. Kun luulet, että henkilöillä ei voisi mennä enää huonommin, voit olla varma siitä, että näin kuitenkin tapahtuu.

Jos siis kaipaat kevyttä luettavaa, tämä teos ei ole sinua varten. Kirja on raaka ja brutaali, siinä on masennusta, kipua, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. En voi olla miettimättä, millaisesta taustasta kirjailija itse tulee, kun kirjassa kuvataan niin epämiellyttäviä tekoja ja asioita. Lukiessani pohdin usein, miksi ihmeessä kiusaan itseäni lukemalla jotain tällaista. Olen vähällä jättää kirjan kesken, mutta jatkan kuitenkin.

Kirjan päähenkilö on Jude - mies, joka haluaa pitää ihmiset hyvin kaukana itsestään. Hän on kokenut lapsuudessaan trauman, tai traumoja, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä hyvin pitkään sen jälkeen. Kirjassa seurataan myös Juden kolmea ystävää: Willemiä, JB:tä ja Malcolmia, mutta kaikki kytkeytyy aina Judeen.

Tarina käynnistyy hieman hitaasti, sillä henkilöitä on paljon, mutta sen jälkeen teksti soljuu eteenpäin. Kirjalla on mittaa, mutta ei koko elämää kovin paljon vähempään voisi saada mahtumaan.

Pieni elämä on raskas, mutta ei suinkaan huono. Vaikka olenkin sitä mieltä, että asia olisi tullut selväksi vähän vähemmilläkin kauheuksilla, on Pieni elämä äärimmäisen taidokkaasti kirjotettu romaani. Se on kuvaus yhdestä pienestä elämästä ja muutamasta muusta siinä sivussa.

Kirja on tarina ystävyydestä ja siinä se onnistuukin mielestäni parhaiten. Juden, Willemin, JB:n ja Malcolmin kasvamista parikymppisistä keski-ikäisiksi on kiinnostavaa seurata - sitä, miten ystävyys muuttuu ja kehittyy vuosien myötä. Ystävykset elävät nyky-yhteiskunnan normeista poikkeavaa elämää: he eivät halua (Malcolmia lukuunottamatta) mennä naimisiin, he eivät halua hankkia lapsia. He ovat tyytyväisiä siihen, että ovat ystäviä, eivätkä välttämättä kaipaa parisuhdetta tai perhettä.

Hanya Yanagihara kertookin Me Naiset -lehden haastattelussa elävänsä itse samalla tavalla ystäviensä kanssa. Hän haluaakin saada kirjallaan ihmiset ajattelemaan myös sitä, miten perhe tänä päivänä määritellään. Kiinnostavaa!

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: