Bunker
2011
ISBN 978-951-20-8397-8
suom. Leena Vallisaari
142 s.

"Kaukana metsän keskellä sijaitsee vanha bunkkeri. Bunkkerissa viruu Monika-niminen nainen. Hänen kidnappaajansa on häijy ja väkivaltainen mutta ei vaikuta olevan kiinnostunut sen enempää seksistä kuin rahastakaan. lisäksi kaappaaja muistuttaa hämmästyttävällä tavalla miestä, jonka elämän Monika vuosia aikaisemmin tuhosi.

Nimetön kidnappaaja ja Monika ajautuvat piinaavaan psykologiseen kissa ja hiiri -leikkiin, jonka edetessä molempien karmivat salaisuudet tulevat julki. Kuka on lopulta uhri ja kuka pyöveli?"

Andrea Maria Schenkelin Bunkkeri tuli napattua kirjastosta mukaan aivan sattumalta. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä saksalaiskirjailijasta ja näin jälkeenpäin tutkailtuani selvisi, että hän onkin julkaissut vasta neljä romaania.

Bunkkeri on lyhyt ja helppolukuinen. Se oli mukava välipala muiden kirjojen keskellä ja riittävän erilainen. Kirja jakautuu kolmenkertojan pätkiin ja jokaisen kertojan fontti on erilainen. Yksi kertojista on nykyhetken Monika, toinen on sieppaaja ja kolmas on kaikkitietävä kertoja. Aluksi asetelma on lukijalle hieman haastava. Kuka puhuu milloinkin, jakoon totuttautumisessa kestää hetki. Kun sen tajuaa, se toimii erinomaisesti. Bunkkerissa ihmisten ajatukset ovat tärkeitä ja lukija kiittää siitä, että hän pääsee välillä Monikan ja välillä sieppaajan pään sisälle.

Bunkkeri ei todellakaan ole tyypillinen dekkari. Siinä ei ratkaista murhaa - ainakaan aivan suoraan. Lyhyessäkin teoksessa päästään hyvin sisälle henkilöiden ajatusmaailmaan ja heidän taustoihinsa. Kirjan loputtua se jättää hiukan kummallisen olon. Oliko se tässä? Miten nyt oikeasti kävi?

Ristiriitaiset ovat tämän lukijan tunteet. Mukavaa vaihtelua, muttei ehkä houkutellut lukemaan Schenkelin muita teoksia.