Hilkka Leväaho: Brandy - persoonan päiväkirja
2.02
2006
ISBN 952-5421-36-8
154 s.
"Että muka koirilla ei ole tunteita? Tai älyä? Tai omanarvontuntoa, ammattiylpeyttä, egoa? PAH! Muista nelijalkaisista en sano mitään, mutta rottweilereilla on ylenpalttisesti kaikkea. Minä olen rottweiler. Minä olen Suuri Persoona. Minä olen Brandy.
Persoonan päiväkirja on kokoelma poikakoiran ajatuksia ja tuntemuksia elämästään perheessä, jossa mikään ei tunnu sujuvan viisaan lemmikin mielen mukaan. Brandy kuitenkin ymmärtää että tärkeintä elämässä ovat rapsutukset, täysi ruokakuppi - ja rakkaus. Hankalimmat kapulat Brandyn rattaissa ovat Matte, teini-ikäinen sisupussi, ja Pomo, perheen äiti, jotka kaikin keinoin pyrkivät "kasvattamaan" hulivilipennusta salonkikelpoista kotikoiraa."
ISBN 952-5421-36-8
154 s.
"Että muka koirilla ei ole tunteita? Tai älyä? Tai omanarvontuntoa, ammattiylpeyttä, egoa? PAH! Muista nelijalkaisista en sano mitään, mutta rottweilereilla on ylenpalttisesti kaikkea. Minä olen rottweiler. Minä olen Suuri Persoona. Minä olen Brandy.
Persoonan päiväkirja on kokoelma poikakoiran ajatuksia ja tuntemuksia elämästään perheessä, jossa mikään ei tunnu sujuvan viisaan lemmikin mielen mukaan. Brandy kuitenkin ymmärtää että tärkeintä elämässä ovat rapsutukset, täysi ruokakuppi - ja rakkaus. Hankalimmat kapulat Brandyn rattaissa ovat Matte, teini-ikäinen sisupussi, ja Pomo, perheen äiti, jotka kaikin keinoin pyrkivät "kasvattamaan" hulivilipennusta salonkikelpoista kotikoiraa."
Nappasin vaihteeksi kirjaston koirahyllystä hiukan kevyempää koiraluettavaa. Takakannen perusteella kirja vaikutti hauskalta ja olihan se sitä - välillä liikaakin. Tekstistä oli yritetty tehdä liian hauska ja lopulta se ei ollutkaan enää kovin hauskaa. Vitsit menivät jo vähän yli.
Koiran näkökulmasta kirjoitettu kirja on kyllä positiivista vaihtelua, varsinkin, kun kirjassa tilanteet ovat jokaiselle koiranomistajalle tuttuja. Ehkä ne ovat kuitenkin turhankin tuttuja: kirjaan oli saatu tungettua kaikki mahdolliset kliseet koiranomistamisen varjopuoliin liittyen. Käsittääkseni kirja perustuu kuitenkin oikeaan elämään ja kaikki henkilötkin ovat oikeita, joten ehkä jokainen koiranomistaja sitten nämä kliseiset varjopuolet joutuu kokemaan.
Kirja oli ihan mukavaa iltalukemista, mutta ei sen enempää. Sataviisikymmentä sivua isohkoa tekstiä olivat riittävät, yhtään enempää en olisi viitsinyt lukea. Ja nytkin olin muutamaan otteeseen jättää kirjan kesken. Kaksi tähteä tuntuu liian paljolta, joten olkoon puolitoista.
"Viime yönä oli täysikuu tai niin kuin Lauri huijaa, täysjuusto vaikkei kuu juustoa olekaan ja vaikka olisi, niin en minä sitä kuitenkaan saisi syödäkseni ja vaikka saisinkin, niin en jaksaisi ainakaan täyttä, kun se on niin iso. Siis kuu. Kun se on täysi. Ymmärsittekö, minun vatsanikin on rajallinen."
0 comments