Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

19.30

2007
ISBN-13: 978-951-1-20824-2
319 s.

"Viimeinen havainto Jasmin Martinista tehtiin joulukuun ensimmäisellä viikolla. Hänen näköisensä teinityttö nähtiin kioskilla keski-ikäisen miehen seurassa, sylissään pörröinen chinchillakani. Kun Jasminin ystävä Linda löytyy, etsinnät saavat uuden käänteen. Äiti ei osaa menettää toivoaan. Jasmin Karkulainen, Jasmin Tuhlaajatyttö. Ole mikä olet, mutta palaa kotiin, pyytää Sara Martin lehti- ja televisiohaastatteluissa. Mutta Riikinkukon vuosi on halun ja houkutuksien vuosi. Betonitehtaan varjossa kasvanut Lido on keksinyt kukoistavan bisneksen, Lemmikkikaupan, jossa kaikki on mahdollista ja myytävänä. Tarvitaan vain lisää nuoria tyttöjä ja maksavia asiakkaita - sellaisia kuin Kastaja."

Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan aiemmin lukenut Anja Snellmanin tuotantoa. Enkä kyllä käsitä miksi. Tämän kirjan nappasin kirjastosta suosituksen pohjalta, mutta tulevaisuudessa tulen lainaamaan vielä monta Snellmanin teosta lisää. Niitä onneksi riittää.

Kun lähdin kirjaa lukemaan, ei minulla ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En ollut edes oikein perillä siitä, mistä kirja tulee kertomaan. Ehkä parempi niin, sillä en tiedä, olisinko halunnut lukea sitä, jos olisin tiennyt. Varsinkaan juuri nyt, kun olin matkalla lomalle...

Kirjassa tarinaa kerrotaan kolmen eri ihmisen näkökulmasta: Jasminin, Jasminin äidin Saran sekä Lemmikkikaupassa töissä olevan Randin. Monesti vaihtuvat kertojat ja vaihtuvat näkökulmat tekevät kirjan sekavaksi, mutta tässä tarinassa tyyli toimii. Kun samaa asiaa lukee monen eri kertojan suusta, tuo se itse tarinaan valtavasti syvyyttä ja kaikkien näiden kolmen henkilön asemaan voi jollain tapaa samaistua. Henkilöiden kertomat on kirjoitettu kukin omanlaisellaan tyylillä, joten niiden erottaminen on helppoa. Lisäksi eri henkilöiden näkökulmat on jollain tapaa mainittu ja esimerkiksi Saran osuudet painettu eri fontilla. 

En tiedä kuinka realistinen tarina 13-14-vuotiaisista suomalaisista prostituoiduista oikeasti on. Ehkä se on, vaikka toivon kovasti, ettei näin olisi. Kovin mahdolliselta se kuitenkin tuntuu, valitettavasti. Siksi kirja olikin äärimmäisen surullista luettavaa. Teinitytöt, jotka pääsevät töihin lemmikkikauppaan ja saavat palkkaa pupujen hoitamisesta, päätyvätkin takahuoneeseen tekemään vähän toisenlaisia palveluksia, suurempaa palkkaa vastaan. Kenellepä ei raha tässä maailmassa kelpaisi, ainakin, kun samaa tekee jo usea ystäväsi.

Oman omituisen säväyksensä tarinaan tuo Kastaja - tuo Jasminin kidnappaaja. Vai onko hän kidnappaaja? Moniulotteinen tarina jättää aukkoja lukijan täytettäväksi. Ja miten tahansa ne vain yrittääkään täyttää, jää miettimään jotain muuta. Mitä jos kuitenkin?

Aiheeltaan raskas ja epämieluinen kirja, joka on kuitenkin äärimmäisen taitavasti kirjoitettu saa neljä tähteä.

Mitä eniten haluat -blogin Meri oli astetta kriittisempi.

You Might Also Like

0 comments