Tammikuun luetut
17.11
Lukuvuosi 2019 alkoi vauhdikkaasti, sillä sain loppuun tammikuussa 11 kirjaa. Osa niistä oli tosin aloitettu jo viime vuoden puolella.
Kuukauden aikana tuli luettua erittäin hyviä, hyviä ja vähän huonompia kirjoja. Ei kuitenkaan varsinaisesti yhtään huonoa.
Nämä luin (tai kuuntelin):
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Vuoden aloitti kaikkien aikojen myyntimenestys, Kari Hotakaisen Räikkös-elämäkerta. Kirja oli nopealukuinen, kiinnostava ja viihdyttävä, mutta jäi vähän höttöiseksi. Tykkäsin Hotakaisen tyylistä kirjoittaa elämäkertakirjaa, mutta olisin kaivannut vähän enemmän sisältöä ja syvyyttä.★★★
» Lue koko arvio
Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia
Ihana, ihana kirja! Anna Gavalda on noussut yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Jokin hänen tyylissään vetoaa minuun: lämminhenkistä ja kaunista luettavaa. Tässä kirjassa keskitytään rakkauteen ja ystävyyteen, joka voittaa kaikki esteet.
★★★★
Anna Sewell: Uljas Musta
1800-luvulla julkaistu lasten satu tuli luettua Helmet-lukuhaastetta ajatellen. Tarina oli minulle entuudestaan tuttu elokuvana: Black Beauty oli ehdottomasti yksi lapsuuteni suosikkielokuvista. Kirja oli juuri niin ihana ja koskettava kuin arvasinkin.
★★★★
Blake Crouch: Pimeää ainetta
Rinnakkaistodellisuuteen tempautuvasta kvanttifyysikosta kertova kirja oli roikkunut lukupinossani pitkään, mutta pääsi nyt vihdoin lukuun asti - ja onneksi pääsi. Vauhdikas, viihdyttävä ja nopealukuinen romaani oli kaikessa kummallisuudessaan todella mielenkiintoinen.
★★★★
Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Tämä on yksi viime vuoden puhutuimmista ja kehutuimmista kirjoista. Vierastin sen terrorismi- ja radikalisoitumis-teemaa, sillä tiedän ahdistuvani näistä asioista, mutta halusin tietää, mistä kaikki puhuvat. Kirja oli hyvä, mutta ei aivan helppo - eikä hilpein.
Josie Silver: Ole minun (äänikirja)
Joulun alla aloittamani romaani lupasi romanttista viihdettä ja sitä sain, mutta en aivan täysin pitänyt. Kirja oli ihan kuunneltava, mutta siinä olisi ollut reilusti tiivistämisen varaa. Juoni tuntui epäuskottavalta ja henkilöt epäkiinnostavilta.
★★★
Albert Espinosa: Pyydä luokse sun
Espanjalaiskirjailijan pieni pinkki kirja oli kuukauden iloisin yllätys. En odottanut mitään, mutta sain ihanan elämäniloisen ja toiveikkaan kirjan, jota oli ilo lukea. Pienessä paketissa oli paljon!
★★★★★
Markus Ånäs, Hans Välimäki: Patakuningas - kulinaarinen elämäkerta
Julkkiskokin elämäkerta oli todella mielenkiintoista luettavaa. Kirja oli taidolla tehty ja hienoksi kokonaisuudeksi kirjoitettu, se oli viihdyttävä, hauska ja miellyttävä lukea. Elämäkerran lomaan oli ripoteltu reseptejä.
★★★★
Harri Lind: Timo Nurmos - tähtien tekijä
Maailmallakin menestyneestä ravivalmentajasta kirjoitettu elämäkerta on ravi-ihmiselle kiinnostavaa luettavaa. Kirja tuntuu kuitenkin hivenen viimeistelemättömältä, eikä siksi ole lukukokemuksena niin hyvä kuin sisältö antaisi myöden.
★★★
Omaelämäkerrallinen kirja kertoo karun tarinan parisuhdeväkivallasta ja siitä, miksi joku pysyy väkivaltaisessa suhteessa. Tarina on tärkeä ja ansaitsisi tulla mahdollisimman monen lukemaksi. Mannisen teksti on kaunista ja äänikirjatoteutus toimiva.
Adler-Olsenin Osasto Q -sarjan toinen osa on tanskalaiskirjailijan taattua laatua. Nopeatempoinen jännäri, joka ei etene perinteisimmällä kaavalla. Huippuhyvät henkilöhahmot ja sopivasti huumoria, vaikka teemat ovatkin järkyttäviä ja väkivaltaakin on kohtalaisen paljon.
★★★★
» Lue koko arvio
Helmet-lukuhaasteessa mennään siis lukemissa 11/50. Maahaaste on täydentynyt yhdellä maalla, Espanjalla. Olen tutustunut itselleni moniin uusiin kirjailijoihin, mutta lukenut myös vanhoja suosikkeja. Klassikoihin en ole vielä uskaltanut tarttua, mutta ehkä helmikuu tuo muutoksen.
Helmet-lukuhaasteessa mennään siis lukemissa 11/50. Maahaaste on täydentynyt yhdellä maalla, Espanjalla. Olen tutustunut itselleni moniin uusiin kirjailijoihin, mutta lukenut myös vanhoja suosikkeja. Klassikoihin en ole vielä uskaltanut tarttua, mutta ehkä helmikuu tuo muutoksen.
Tekstit
0 comments