Maaliskuun luetut
19.39
Maaliskuussa koronavirustilanne söi lukuhalujani. Varsinkin alkukuusta tuntui siltä, etten pystynyt lainkaan keskittymään lukemiseen. Olin stressaantunut töistä ja yleisestä tilanteesta, joten lukemisesta ei oikein tullut mitään.
Nyt tilanne on onneksi hiukan helpottanut, ja tulihan sitä loppujen lopuksi kuitenkin ihan kivasti luettua maaliskuunkin aikana. Luin kaikkiaan seitsemän kirjaa, joista yhden kuuntelin äänikirjana.
Maaliskuussa luin seuraavat:
Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto
Nappasin tämän mukaan kirjaston suositushyllystä ja kannessakin sitä ylistettiin kovasti. Ihan kiva ja nopeasti luettu kirja, mutta ei se minussa suurempia tunteita herättänyt. Itse asiassa en enää näin kuukausi lukemisen jälkeen muista siitä oikeastaan mitään.
★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti (äänikirja)
Valitsin Ankeriaan testamentin kuunneltavaksi, kun sitä oli kehuttu kovasti joka paikassa. Kirja kertoo isästä, pojasta ja ankeriaista sekä ankeriastutkimuksesta. Opin paljon uutta ja hetkittäin kirja oli todella kiinnostava, mutta mielestäni se ei ollut kaiken hehkutuksen arvoinen. Se tuntui tylsältä ja toisteiselta: en edes tiedä kuinka monta kertaa siinä sanottiin, miten mystinen ja tuntematon kala ankerias on.
★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Cecelia Ahern: Loppusanat
Odotin ja pelkäsin Loppusanoja, jatko-osaa suositulle kirjalle P.S. Rakastan sinua. Pidin kirjasta, se oli viihdyttävä ja koskettava, joskin kovin kliseinen ja ennalta-arvattava. Samanaikaisesti kuitenkin koko ajan mietin, miksi ihmeessä jatko-osa piti 15 vuoden jälkeen kirjoittaa. Mielestäni P.S. Rakastan sinua ei olisi kaivannut jatko-osaa, ja tavallaan Loppusanat oli vähän turha kirja.
Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin
Lukupiirikirjamme oli tässä kuussa Nimi jolla kutsutaan öisin - kirja, jota en olisi itse hoksannut kannen perusteella valita luettavakseni. Se oli kuitenkin valtavan mielenkiintoinen kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja, joka käsitteli pelialaa ja seksuaalivähemmistöjä Kiinassa.
★★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Tomas Gads: Luopiot
Kirja saatu kustantajalta.
Pidin kovasti Ryhmä Halme -sarjan ensimmäisestä osasta ja niin pidin myös Luopioista. Kirja oli ehjempi ja valmiimpi kuin ensimmäinen osa, mutta tyyliltään vähemmän psykologinen kuin ensimmäinen. Juoni oli kiinnostava ja henkilöt saivat syvyyttä, mutta juuri tuota psykologisuutta olisin ehkä kaivannut aavistuksen lisää.
Lucinda Riley: Helmen sisar
Seitsemän sisarta -sarjan neljännessä osassa matkattiin Australiaan. Kirja oli mielestäni sarjan tähänastisista kiinnostavin, sillä se valaisi todella mielenkiintoisesti Australian aboriginaalien asemaa ja myös brittisiirtolaisten saapumista Australiaan. Juoni oli toki jälleen kliseinen ja kovin samankaltainen kuin aiemmat kirjat, mutta viihdyin Helmen sisaren parissa silti mainiosti.
Anna-Liisa Ahokumpiu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Tämä kirja oli kuin sinfonia itsessään: välillä edettiin rauhallisesti, välillä kiivaasti. Se oli kiehtova kirja, jonka lukemisesta nautin, mutta joka jälkikäteen ei enää tunnu ihan niin hienolta kuin lukuhetkellä.
Marika Riikonen: Hevostytöt
Kuukauden paras oli tietokirja Hevostytöt, joka herättä niin paljon muistoja ja tunteita, etten olisi sitä ennakolta arvannut. Riikonen käsittelee hevostyttöyttä monelta kantilta sekä tutkimuksen, omien kokemustensa että muiden hevostyttöjen haastattelujen kautta.
Tekstit
1 comments
Ankeriaan testamentista: Sympaattisesti ja eloisasti kulkeva kerronta piti mielenkiinnon yllä, vaikka sortuukin muutamaan otteeseen tuikiturhaan toisteisuuteen.
VastaaPoistaUutta tietoa ja ahaa-elämyksiä löytyi roppakaupalla ja ihmettelemistä riitti. Mielenkiintoinen otus;)